Updating…
Tämä sivusto käyttää evästeitä
1) sivuston käytön mahdollistamiseksi ja
2) kävijäseurannan toteuttamiseksi. Kävijäseurannan tietoja käytetään sivuston kehittämiseen ja toimivuuden ylläpitämiseksi.
Voit lukea lisää tietosuojakäytänteistä täältä.
Mustan mehiläisen hunaja
Mustan mehiläisen hunaja
Mustan mehiläisen hunaja on harvinaisen alkuperäisrodun tuottamaa hunajaa. Musta mehiläinen on ensimmäinen Suomeen, Turun seudulle, 1750-luvulla tuotu mehiläinen. Alkuperäisrotumme lähes hävisi, kunnes muutama mehiläishoitaja alkoi suojella harvinaista mustaa mehiläistä. Tällä hetkellä noin 1 % mehiläishoitajista suojelee juuri mustaa mehiläistä.
Miten tutustuin mustiin mehiläisiin?
Innostuin mehiläistarhauksesta käytyäni agronomiopintojen yhteydessä vapaavalintaisen mehiläistarhauksen kurssin. Tuolla kurssilla tutustuimme yliopiston mehiläispesiin ja maistelimme erilaisia yksikukkahunajia. Myöhemmin uutiset pölyttäjien joukkokuolemista saivat minut ryhtymään mehiläistarhaajaksi.
Yliopistolla kuulin ensimmäisen kerran mustasta mehiläisestä osana muiden alkuperäisrotujen esittelyä. Pian minulle selvisi, että mustia mehiläispesiä ei noin vain olekaan saatavilla, koska rotu on todella harvinainen. Vuosia myöhemmin minulle tuli mahdollisuus hankkia mustia mehiläisiä ja sillä tiellä olen edelleen.
Mikä on musta mehiläinen?
Aivan kuten lemmikkieläimiä, myös mehiläisiä on eri rotuja. Pohjolan tumma mehiläinen eli musta mehiläinen on aivan ensimmäinen mehiläinen, joka tuotiin Suomeen, Turun seudulle satoja vuosia sitten. Sittemmin musta mehiläinen lähes katosi, koska suositummat tuontirodut syrjäyttivät sen.
Ahkeran suojelutyön ansiosta musta mehiläinen saatiin säilytettyä. Suojelutyötä tehdään yhdessä Pohjoismaiden geenivarakeskuksen NordGenin kanssa.
Nykyään mustaa mehiläistä suojelee Suomessa parikymmentä mehiläishoitajaa. Varsinais-Suomessa mustaa mehiläistä hoidetaan esimerkiksi tasavallan presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa ja Itämeri-ystävällisellä sekä hiiltä sitovalla koetilalla Paraisten Qvidjassa.
Haastavaa suojelutyötä
Mustien mehiläisten kasvattamisesta haastavaa tekee geeniperimän säilyttäminen. Tavallisesti mehiläiskuningattaret pariutuvat mantereella vapaasti ympärillä olevien mehiläisten kanssa. Mustia mehiläisiä on kuitenkin niin vähän, että pariutuminen samaa alkuperäisrotua olevan mehiläisen kanssa on epätodennäköistä. Nuoret mustat mehiläiskuningattaret viedäänkin pariutumaan saariin, joissa on vain samanrotuisia mehiläisiä. Näin saadaan varmistettua arvokkaan geeniperimän säilyminen.
Miksi musta mehiläinen tulisi säilyttää?
Elämme muuttuvassa maailmassa ja takana on taas yksi poutajaksoltaan hämmästyttävä kesä. Yleistyvät sään ääri-ilmiöt sekä lämmön myötä leviävät eksoottiset taudit ja elinympäristön yksipuolistuminen uhkaavat mehiläisiä. Mustalla mehiläisellä saattaa olla geneettisesti arvokkaita ominaisuuksia, jotka auttavat sitä kohtaamaan muuttuvan maailman haasteet.
Miten musta mehiläinen eroaa muista mehiläisistä?
Nimensä mukaisesti musta mehiläinen on tyypillisesti eteläisempiä serkkujaan tummempi väriltään. Mustan mehiläisen talvenkestävyys on hyvä, sillä se on sopeutunut satojen vuosien aikana pohjoisen luontoon. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että musta mehiläinen keräisi hunajaa erityisesti luonnonkasveista.
”Tuottajien motivaatio ratkaisee, säilyvätkö pohjoismaiset alkuperäisrodut.”
Näin komeasti otsikoi hiljattain Maaseudun Tulevaisuus. Tuottajien lisäksi kuluttajilla on vastuu ja kauppa on näiden välillä usein välttämätön lenkki. Kuluttajat päättävät, mitä tuotetaan. Tämä näkyy viiveellä, koska maatalous (myös hunajantuotanto) on laivana suuri ja hidasliikkeinen. Kurssia ei muuteta tuosta vaan. Mustan mehiläisen osalta suojelutyön onnistuminen näkyy myös tuotettuna hunajana. Siksi onkin ihanaa kertoa, että Mustan mehiläisen hunajaa on tuottajien yhteistyön tuloksena saatavilla K-ruokakaupoista. Vaikuta valikoimaan ja nykäise lähikauppasi kauppiasta hihasta.
Aiheeseen liittyvät
Mitä ovat lajihunajat?
Lajihunajat ovat hunajahifistelijän taivas. Yksittäisistä ahaa-elämyksistäni suurin on ollut se, että hunajia on erilaisia. Siis todella erilaisia. Ne voivat vaihdella väriltään, maultaan ja koostumukseltaan. Valkoisesta mustaan, miedon hedelmäisestä maltaiseen, juoksevasta kovaan. Aiemmin ajattelin, että hunaja ”maistuu hunajalta” ja on ”hunajanväristä”. Kuinka väärässä olinkaan! Kun ensi kerran maistoin eri lajihunajia, aukesi aivan uusi maailma. Olen juuri… Lue lisää
Mustien mehiläisten matkassa
Yksi mehiläistarhauksen suurimpia hämmästyksiä oli oivallus, että mehiläisrotuja on erilaisia. Kun aloitin mehiläistarhauksen, halusin ehdottomasti hankkia pohjolan tummia mehiläisiä. Pohjolan tumma mehiläinen eli musta mehiläinen kiinnosti, koska se on maatiaisrotu. Vähän kuin maatiaiskanat tai kyyttölehmät ovat alkuperäisrotuja. Olin myös kuullut rodun uhanalaisuudesta ja halusin tehdä oman osuuteni mustan mehiläisen suojelutyön eteen. Otin tuolloin yhteyttä rodun… Lue lisää
Yrittäjän ensimmäinen vuosi
Yrittäjyys on epävarmuuden sietämistä Yrittäjän ensimmäinen vuosi on täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Vuosi sitten odotin hartaasti viimeisen pakkausosan saapumista, jotta ensimmäinen hunajani saadaan lanseerattua. Valmiiksi hiottujen nettisivujen julkaisu kuumotteli. Sivut olivat olleet jo hetken valmiit. Nekin odottivat sitä viimeistä pakkausosaa, jotta tuote saadaan jälleenmyyjille. Odotus oli raastavaa. Kun pakkaus viimein oli kasassa, huokaisin. Hello honey,… Lue lisää