Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa.
Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista.
Puhetta kukista ja mehiläisistä
Pitkä keskustelu mustista mehiläisistä (ja kukista!) Kreetta Järvenpään kanssa jäi mieleeni. Kreetta oli minulle ennestään tuttu Instagramista, sillä hänen barokkityylinen kukkataide on visuaalisesti mahtavaa ja istuu hyvin yhteen oman visuaalisen vaativuuteni kanssa.
Keväällä Kreetta otti yhteyttä projekti Pölyttäjän tiimoilta. Taideprojektin näyttämöksi valikoitui Qvidjan tilalla, Paraisilla, sijaitseva mehiläistarhani. Tuolla tarhalla minulla on alkuperäisrotuamme eli mustia mehiläisiä. Muutoin tilalla harjoitetaan hiiltä sitovaa ja Itämeri-ystävällistä maataloutta.
Miten mehiläisiä kuvataan?
Valokuvauksesta en tiedä paljoakaan, mutta hyönteisten kuvaamisesta olen matkan varrella oppinut asian ja toisenkin. Projekti Pölyttäjä alkoi niin, että lähetin pienessä mustassa rasiassa kuolleita mehiläisiä Kreetalle. Miksi ihmeessä? Ajatuksena oli, että sommittelua ja kuvakulmia voi harjoitella jo ennen kesän kuvauksia. Monille tulee yllätyksenä, kuinka pieniä mehiläiset lopulta ovat.
Kreetalle lähettämäni mehiläiset olivat luonnollisesti talven aikana kuolleita yksilöitä. Keväthangessa mehiläispesien ympärillä kahlatessani pohdin, että hyvännäköisten kuolleiden mehiläisten etsiminen lienee hulluimpia asioita urallani. Mitäpä en tekisi taiteen vuoksi.
Minikokoista hauta-arkkua postittaessani yksi asia mietitytti. Samaan aikaan oli paljon muitakin lähetyksiä ja mielessäni kävi, että nyt jos osoitteet menevät sekaisin, saa viaton hunaja-asiakas lähipostiinsa rasiallisen kuolleita mehiläisiä. Ihan hirveää.
Ennakkoon mietitytti, että lentävätkö mehiläiset leikkokukkiin? Kauanko varren katkaisemisen jälkeen kukat tuottavat vielä mettä? Tämän testasin kotiolosuhteissa ja kyllä – mehiläiset käyvät myös leikkokukissa. Huhhuh.
Qvidjan kesä
Saaristoon tuli kesä ja sen myötä alkoivat myös kuvauspäivät. Taiteilija hyppäsi suojahaalariin ja tutustui mustiin mehiläisiin. Mehiläistarhaajana olen hyvin tottunut haalarin luomiin rajoitteisiin (vai mahdollisuuksiin), mutta kuvaamisen näkökulmasta haalari on hyvin haastava. Kreetta naarmutti silmälasiensa linssin suojahaalarin verkkoa vasten, mutta mitäpä hän ei tekisi taiteen vuoksi.
Ihailen Kreetan kärsivällisyyttä. Käytännössä tämä projekti oli sitä, että hän istui mehiläispuvussa ja odotti tuntikausia, että mehiläiset laskeutuisivat kukka-asetelmaan. Aivan oma taiteenlajinsa oli kukkien säilyttäminen helteillä, ne kun herkästi nuupahtavat.
Miten päädyn erilaisiin projekteihin?
Toisinaan minulta kysytään, miten päädyn erilaisiin projekteihin. Ne ovat täysin tunnepäätöksiä, eikä niissä ole mitään järjellä selitettävää. Jos saan jostain ehdotuksesta hyvän fiiliksen, sanon sille kyllä. Varsinkin näin tärkeän, luonnon monimuotoisuutta ja ruokaturvaa lisäävän, alan on syytä näkyä muuallakin kuin meidän omissa kahvipöydissä.
Taideprojekti Pölyttäjä on paljon muutakin kuin mitä näemme. Se on havaintoja ja keskustelua siitä, miten pölyttäjät voivat ja mitä voimme tehdä auttaaksemme niitä.
Haluatko tietää, missä nauttimasi hunaja tuotettiin? Uskon läpinäkyvyyteen, siispä ajattelin esitellä mehiläistarhapaikkani. Niitä löytyy sekä kaupungista että maaseudulta. Edustettuna on sekä Uusimaa että Varsinais-Suomi. Mehiläistarha on usean mehiläispesän rykelmä Olet saattanut miettiä, missä mehiläispesiä tai mehiläistarhoja ylipäätään on? Niitä on ihan kaikkialla. Ennen elämäni ensimmäistä pesäkäyntiä en mielestäni ollut nähnyt ikinä mehiläispesää. Kun hankin ensimmäiset… Lue lisää
Paksu poika. Laiskimus. Tyhmyri. Näin kuvaillaan kuhnuria eli urosmehiläistä painetussa kirjallisuudessa. En viitsi edes aloittaa sanasta kuhnailla. Kuhnurit ovat mehiläispesän ainoita urospuolisia jäseniä. Isänpäivänä kuhnureita ei enää ole, sillä työläiset eli naarasmehiläiset ovat antaneet niille häädön. Tämä on mehiläisyhdyskunnan normaalia talveen valmistautuvaa käyttäytymistä. Urosmehiläisen työ Oletko kuullut sanonnan ”se oli urosmehiläisen työ”? Silloin tarkoitetaan, että töitä… Lue lisää
Mesikasvikesannon viljely on hetkeen toivotuimpia tekstejä. Sarjan aiemmassa artikkelissa pohdittiin kasvivalintoja mesikasvikesantoon ja ensimmäisessä artikkelissa syitä sille, miksi mesikasvikesanto kannattaa perustaa. Parahin maanviljelijä, mökkeilijä, omakotitaloasuja ja maanviljelijän naapuri. Tässä on yksityiskohtaisesti koottuna ensimmäisen vuoden kokemukseni mesikasvien viljelystä, toivottavasti koet artikkelin hyödylliseksi. Peltolohkot Kaikki lähtee maaperästä eli peltolohkojen valinnasta. Projektiini ”mesikasvikesannon viljely” valikoitui kolme lohkoa: pihapelto,… Lue lisää
Kesä Kreetta Järvenpään matkassa
Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa.
Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista.
Puhetta kukista ja mehiläisistä
Pitkä keskustelu mustista mehiläisistä (ja kukista!) Kreetta Järvenpään kanssa jäi mieleeni. Kreetta oli minulle ennestään tuttu Instagramista, sillä hänen barokkityylinen kukkataide on visuaalisesti mahtavaa ja istuu hyvin yhteen oman visuaalisen vaativuuteni kanssa.
Keväällä Kreetta otti yhteyttä projekti Pölyttäjän tiimoilta. Taideprojektin näyttämöksi valikoitui Qvidjan tilalla, Paraisilla, sijaitseva mehiläistarhani. Tuolla tarhalla minulla on alkuperäisrotuamme eli mustia mehiläisiä. Muutoin tilalla harjoitetaan hiiltä sitovaa ja Itämeri-ystävällistä maataloutta.
Miten mehiläisiä kuvataan?
Valokuvauksesta en tiedä paljoakaan, mutta hyönteisten kuvaamisesta olen matkan varrella oppinut asian ja toisenkin. Projekti Pölyttäjä alkoi niin, että lähetin pienessä mustassa rasiassa kuolleita mehiläisiä Kreetalle. Miksi ihmeessä? Ajatuksena oli, että sommittelua ja kuvakulmia voi harjoitella jo ennen kesän kuvauksia. Monille tulee yllätyksenä, kuinka pieniä mehiläiset lopulta ovat.
Kreetalle lähettämäni mehiläiset olivat luonnollisesti talven aikana kuolleita yksilöitä. Keväthangessa mehiläispesien ympärillä kahlatessani pohdin, että hyvännäköisten kuolleiden mehiläisten etsiminen lienee hulluimpia asioita urallani. Mitäpä en tekisi taiteen vuoksi.
Minikokoista hauta-arkkua postittaessani yksi asia mietitytti. Samaan aikaan oli paljon muitakin lähetyksiä ja mielessäni kävi, että nyt jos osoitteet menevät sekaisin, saa viaton hunaja-asiakas lähipostiinsa rasiallisen kuolleita mehiläisiä. Ihan hirveää.
Ennakkoon mietitytti, että lentävätkö mehiläiset leikkokukkiin? Kauanko varren katkaisemisen jälkeen kukat tuottavat vielä mettä? Tämän testasin kotiolosuhteissa ja kyllä – mehiläiset käyvät myös leikkokukissa. Huhhuh.
Qvidjan kesä
Saaristoon tuli kesä ja sen myötä alkoivat myös kuvauspäivät. Taiteilija hyppäsi suojahaalariin ja tutustui mustiin mehiläisiin. Mehiläistarhaajana olen hyvin tottunut haalarin luomiin rajoitteisiin (vai mahdollisuuksiin), mutta kuvaamisen näkökulmasta haalari on hyvin haastava. Kreetta naarmutti silmälasiensa linssin suojahaalarin verkkoa vasten, mutta mitäpä hän ei tekisi taiteen vuoksi.
Ihailen Kreetan kärsivällisyyttä. Käytännössä tämä projekti oli sitä, että hän istui mehiläispuvussa ja odotti tuntikausia, että mehiläiset laskeutuisivat kukka-asetelmaan. Aivan oma taiteenlajinsa oli kukkien säilyttäminen helteillä, ne kun herkästi nuupahtavat.
Miten päädyn erilaisiin projekteihin?
Toisinaan minulta kysytään, miten päädyn erilaisiin projekteihin. Ne ovat täysin tunnepäätöksiä, eikä niissä ole mitään järjellä selitettävää. Jos saan jostain ehdotuksesta hyvän fiiliksen, sanon sille kyllä. Varsinkin näin tärkeän, luonnon monimuotoisuutta ja ruokaturvaa lisäävän, alan on syytä näkyä muuallakin kuin meidän omissa kahvipöydissä.
Taideprojekti Pölyttäjä on paljon muutakin kuin mitä näemme. Se on havaintoja ja keskustelua siitä, miten pölyttäjät voivat ja mitä voimme tehdä auttaaksemme niitä.
Kreetta Järvenpään näyttely BEE KIND on avoinna 5.-25.3.2021 Galleria Maamustassa, tervetuloa!
Lue lisää pohjolan tummista mehiläisistä artikkelistani Mustien mehiläisten matkassa.
Aiheeseen liittyvät
Mehiläistarhat esittelyssä: Katrinebergin kartano
Haluatko tietää, missä nauttimasi hunaja tuotettiin? Uskon läpinäkyvyyteen, siispä ajattelin esitellä mehiläistarhapaikkani. Niitä löytyy sekä kaupungista että maaseudulta. Edustettuna on sekä Uusimaa että Varsinais-Suomi. Mehiläistarha on usean mehiläispesän rykelmä Olet saattanut miettiä, missä mehiläispesiä tai mehiläistarhoja ylipäätään on? Niitä on ihan kaikkialla. Ennen elämäni ensimmäistä pesäkäyntiä en mielestäni ollut nähnyt ikinä mehiläispesää. Kun hankin ensimmäiset… Lue lisää
Isänpäivänä mehiläispesässä ei ole ainuttakaan isää
Paksu poika. Laiskimus. Tyhmyri. Näin kuvaillaan kuhnuria eli urosmehiläistä painetussa kirjallisuudessa. En viitsi edes aloittaa sanasta kuhnailla. Kuhnurit ovat mehiläispesän ainoita urospuolisia jäseniä. Isänpäivänä kuhnureita ei enää ole, sillä työläiset eli naarasmehiläiset ovat antaneet niille häädön. Tämä on mehiläisyhdyskunnan normaalia talveen valmistautuvaa käyttäytymistä. Urosmehiläisen työ Oletko kuullut sanonnan ”se oli urosmehiläisen työ”? Silloin tarkoitetaan, että töitä… Lue lisää
Mesikasvikesannon perustaminen osa 3: viljely
Mesikasvikesannon viljely on hetkeen toivotuimpia tekstejä. Sarjan aiemmassa artikkelissa pohdittiin kasvivalintoja mesikasvikesantoon ja ensimmäisessä artikkelissa syitä sille, miksi mesikasvikesanto kannattaa perustaa. Parahin maanviljelijä, mökkeilijä, omakotitaloasuja ja maanviljelijän naapuri. Tässä on yksityiskohtaisesti koottuna ensimmäisen vuoden kokemukseni mesikasvien viljelystä, toivottavasti koet artikkelin hyödylliseksi. Peltolohkot Kaikki lähtee maaperästä eli peltolohkojen valinnasta. Projektiini ”mesikasvikesannon viljely” valikoitui kolme lohkoa: pihapelto,… Lue lisää