Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa.
Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista.
Puhetta kukista ja mehiläisistä
Pitkä keskustelu mustista mehiläisistä (ja kukista!) Kreetta Järvenpään kanssa jäi mieleeni. Kreetta oli minulle ennestään tuttu Instagramista, sillä hänen barokkityylinen kukkataide on visuaalisesti mahtavaa ja istuu hyvin yhteen oman visuaalisen vaativuuteni kanssa.
Keväällä Kreetta otti yhteyttä projekti Pölyttäjän tiimoilta. Taideprojektin näyttämöksi valikoitui Qvidjan tilalla, Paraisilla, sijaitseva mehiläistarhani. Tuolla tarhalla minulla on alkuperäisrotuamme eli mustia mehiläisiä. Muutoin tilalla harjoitetaan hiiltä sitovaa ja Itämeri-ystävällistä maataloutta.
Miten mehiläisiä kuvataan?
Valokuvauksesta en tiedä paljoakaan, mutta hyönteisten kuvaamisesta olen matkan varrella oppinut asian ja toisenkin. Projekti Pölyttäjä alkoi niin, että lähetin pienessä mustassa rasiassa kuolleita mehiläisiä Kreetalle. Miksi ihmeessä? Ajatuksena oli, että sommittelua ja kuvakulmia voi harjoitella jo ennen kesän kuvauksia. Monille tulee yllätyksenä, kuinka pieniä mehiläiset lopulta ovat.
Kreetalle lähettämäni mehiläiset olivat luonnollisesti talven aikana kuolleita yksilöitä. Keväthangessa mehiläispesien ympärillä kahlatessani pohdin, että hyvännäköisten kuolleiden mehiläisten etsiminen lienee hulluimpia asioita urallani. Mitäpä en tekisi taiteen vuoksi.
Minikokoista hauta-arkkua postittaessani yksi asia mietitytti. Samaan aikaan oli paljon muitakin lähetyksiä ja mielessäni kävi, että nyt jos osoitteet menevät sekaisin, saa viaton hunaja-asiakas lähipostiinsa rasiallisen kuolleita mehiläisiä. Ihan hirveää.
Ennakkoon mietitytti, että lentävätkö mehiläiset leikkokukkiin? Kauanko varren katkaisemisen jälkeen kukat tuottavat vielä mettä? Tämän testasin kotiolosuhteissa ja kyllä – mehiläiset käyvät myös leikkokukissa. Huhhuh.
Qvidjan kesä
Saaristoon tuli kesä ja sen myötä alkoivat myös kuvauspäivät. Taiteilija hyppäsi suojahaalariin ja tutustui mustiin mehiläisiin. Mehiläistarhaajana olen hyvin tottunut haalarin luomiin rajoitteisiin (vai mahdollisuuksiin), mutta kuvaamisen näkökulmasta haalari on hyvin haastava. Kreetta naarmutti silmälasiensa linssin suojahaalarin verkkoa vasten, mutta mitäpä hän ei tekisi taiteen vuoksi.
Ihailen Kreetan kärsivällisyyttä. Käytännössä tämä projekti oli sitä, että hän istui mehiläispuvussa ja odotti tuntikausia, että mehiläiset laskeutuisivat kukka-asetelmaan. Aivan oma taiteenlajinsa oli kukkien säilyttäminen helteillä, ne kun herkästi nuupahtavat.
Miten päädyn erilaisiin projekteihin?
Toisinaan minulta kysytään, miten päädyn erilaisiin projekteihin. Ne ovat täysin tunnepäätöksiä, eikä niissä ole mitään järjellä selitettävää. Jos saan jostain ehdotuksesta hyvän fiiliksen, sanon sille kyllä. Varsinkin näin tärkeän, luonnon monimuotoisuutta ja ruokaturvaa lisäävän, alan on syytä näkyä muuallakin kuin meidän omissa kahvipöydissä.
Taideprojekti Pölyttäjä on paljon muutakin kuin mitä näemme. Se on havaintoja ja keskustelua siitä, miten pölyttäjät voivat ja mitä voimme tehdä auttaaksemme niitä.
Mitä mehiläiset tekevät juuri nyt? Mietit ehkä, vaipuvatko ne talviuneen, horrokseen vai kuolevatko pois? Mehiläiset ovat koko syksyn ja talven hereillä. Ne eivät lennä, vaan viettävät jopa puoli vuotta mehiläispesän sisällä. Talvipallo Mehiläiset ovat pesässä tiiviissä talvipallossa toisiaan lämmittäen. Talvipallo on mehiläiskuningattaren ympärille muodostunut naarasmehiläisten eli työläisten muodostelma. Mehiläiset värisevät talvipallossa tuottaen lämpöä tarpeen mukaan.… Lue lisää
Huhhuh! Puoli vuotta työntekoa tiivistyi viimein lanseeraukseen. Bee Rescue on täällä ja on tätä kirjoittaessani kolmatta päivää julkisesti näkyvillä. Kummimehiläispesätilauksia on tullut ja kourallinen mehiläishoitajia haluaa liittyä mukaan. Jes! Mikä on kummimehiläispesä? Voit ostaa omaksi tai lahjaksi kummimehiläispesän. Pääset siis valitsemaan haluamasi mehiläistarhaajan, joka hoitaa vuokraamaasi mehiläispesää. Saat kummitodistuksen, mehiläisten kuulumisia ja hunajasesongin päätteeksi purkillisen… Lue lisää
Oletko aina halunnut tietää, mitä mehiläistarhaajan työviikko pitää sisällään? Olin hiljattain ystäväni polttareissa, jossa ammattini ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi. “Mitä sä teet?” “Mä oon mehiläistarhaaja.” “VAU! Mitä sä siis oikeastaan teet?” Kysymykset on tarkoitettu vastattavaksi, tässä siis yksi kesäinen työviikko. MA-SU: Otan aurinkoa Baden Badenissa kuohuvaa siemaillen samalla kun hunaja valuu purkkeihin. En… Lue lisää
Kesä Kreetta Järvenpään matkassa
Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa.
Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista.
Puhetta kukista ja mehiläisistä
Pitkä keskustelu mustista mehiläisistä (ja kukista!) Kreetta Järvenpään kanssa jäi mieleeni. Kreetta oli minulle ennestään tuttu Instagramista, sillä hänen barokkityylinen kukkataide on visuaalisesti mahtavaa ja istuu hyvin yhteen oman visuaalisen vaativuuteni kanssa.
Keväällä Kreetta otti yhteyttä projekti Pölyttäjän tiimoilta. Taideprojektin näyttämöksi valikoitui Qvidjan tilalla, Paraisilla, sijaitseva mehiläistarhani. Tuolla tarhalla minulla on alkuperäisrotuamme eli mustia mehiläisiä. Muutoin tilalla harjoitetaan hiiltä sitovaa ja Itämeri-ystävällistä maataloutta.
Miten mehiläisiä kuvataan?
Valokuvauksesta en tiedä paljoakaan, mutta hyönteisten kuvaamisesta olen matkan varrella oppinut asian ja toisenkin. Projekti Pölyttäjä alkoi niin, että lähetin pienessä mustassa rasiassa kuolleita mehiläisiä Kreetalle. Miksi ihmeessä? Ajatuksena oli, että sommittelua ja kuvakulmia voi harjoitella jo ennen kesän kuvauksia. Monille tulee yllätyksenä, kuinka pieniä mehiläiset lopulta ovat.
Kreetalle lähettämäni mehiläiset olivat luonnollisesti talven aikana kuolleita yksilöitä. Keväthangessa mehiläispesien ympärillä kahlatessani pohdin, että hyvännäköisten kuolleiden mehiläisten etsiminen lienee hulluimpia asioita urallani. Mitäpä en tekisi taiteen vuoksi.
Minikokoista hauta-arkkua postittaessani yksi asia mietitytti. Samaan aikaan oli paljon muitakin lähetyksiä ja mielessäni kävi, että nyt jos osoitteet menevät sekaisin, saa viaton hunaja-asiakas lähipostiinsa rasiallisen kuolleita mehiläisiä. Ihan hirveää.
Ennakkoon mietitytti, että lentävätkö mehiläiset leikkokukkiin? Kauanko varren katkaisemisen jälkeen kukat tuottavat vielä mettä? Tämän testasin kotiolosuhteissa ja kyllä – mehiläiset käyvät myös leikkokukissa. Huhhuh.
Qvidjan kesä
Saaristoon tuli kesä ja sen myötä alkoivat myös kuvauspäivät. Taiteilija hyppäsi suojahaalariin ja tutustui mustiin mehiläisiin. Mehiläistarhaajana olen hyvin tottunut haalarin luomiin rajoitteisiin (vai mahdollisuuksiin), mutta kuvaamisen näkökulmasta haalari on hyvin haastava. Kreetta naarmutti silmälasiensa linssin suojahaalarin verkkoa vasten, mutta mitäpä hän ei tekisi taiteen vuoksi.
Ihailen Kreetan kärsivällisyyttä. Käytännössä tämä projekti oli sitä, että hän istui mehiläispuvussa ja odotti tuntikausia, että mehiläiset laskeutuisivat kukka-asetelmaan. Aivan oma taiteenlajinsa oli kukkien säilyttäminen helteillä, ne kun herkästi nuupahtavat.
Miten päädyn erilaisiin projekteihin?
Toisinaan minulta kysytään, miten päädyn erilaisiin projekteihin. Ne ovat täysin tunnepäätöksiä, eikä niissä ole mitään järjellä selitettävää. Jos saan jostain ehdotuksesta hyvän fiiliksen, sanon sille kyllä. Varsinkin näin tärkeän, luonnon monimuotoisuutta ja ruokaturvaa lisäävän, alan on syytä näkyä muuallakin kuin meidän omissa kahvipöydissä.
Taideprojekti Pölyttäjä on paljon muutakin kuin mitä näemme. Se on havaintoja ja keskustelua siitä, miten pölyttäjät voivat ja mitä voimme tehdä auttaaksemme niitä.
Kreetta Järvenpään näyttely BEE KIND on avoinna 5.-25.3.2021 Galleria Maamustassa, tervetuloa!
Lue lisää pohjolan tummista mehiläisistä artikkelistani Mustien mehiläisten matkassa.
Related Posts
Mehiläisten syksy
Mitä mehiläiset tekevät juuri nyt? Mietit ehkä, vaipuvatko ne talviuneen, horrokseen vai kuolevatko pois? Mehiläiset ovat koko syksyn ja talven hereillä. Ne eivät lennä, vaan viettävät jopa puoli vuotta mehiläispesän sisällä. Talvipallo Mehiläiset ovat pesässä tiiviissä talvipallossa toisiaan lämmittäen. Talvipallo on mehiläiskuningattaren ympärille muodostunut naarasmehiläisten eli työläisten muodostelma. Mehiläiset värisevät talvipallossa tuottaen lämpöä tarpeen mukaan.… Lue lisää
Näin tehtiin Bee Rescue Finland Oy
Huhhuh! Puoli vuotta työntekoa tiivistyi viimein lanseeraukseen. Bee Rescue on täällä ja on tätä kirjoittaessani kolmatta päivää julkisesti näkyvillä. Kummimehiläispesätilauksia on tullut ja kourallinen mehiläishoitajia haluaa liittyä mukaan. Jes! Mikä on kummimehiläispesä? Voit ostaa omaksi tai lahjaksi kummimehiläispesän. Pääset siis valitsemaan haluamasi mehiläistarhaajan, joka hoitaa vuokraamaasi mehiläispesää. Saat kummitodistuksen, mehiläisten kuulumisia ja hunajasesongin päätteeksi purkillisen… Lue lisää
Mehiläistarhaajan työviikko
Oletko aina halunnut tietää, mitä mehiläistarhaajan työviikko pitää sisällään? Olin hiljattain ystäväni polttareissa, jossa ammattini ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi. “Mitä sä teet?” “Mä oon mehiläistarhaaja.” “VAU! Mitä sä siis oikeastaan teet?” Kysymykset on tarkoitettu vastattavaksi, tässä siis yksi kesäinen työviikko. MA-SU: Otan aurinkoa Baden Badenissa kuohuvaa siemaillen samalla kun hunaja valuu purkkeihin. En… Lue lisää