Mustien mehiläisten matkassa

Yksi mehiläistarhauksen suurimpia hämmästyksiä oli oivallus, että mehiläisrotuja on erilaisia. Kun aloitin mehiläistarhauksen, halusin ehdottomasti hankkia pohjolan tummia mehiläisiä. Pohjolan tumma mehiläinen eli musta mehiläinen kiinnosti, koska se on maatiaisrotu. Vähän kuin maatiaiskanat tai kyyttölehmät ovat alkuperäisrotuja. Olin myös kuullut rodun uhanalaisuudesta ja halusin tehdä oman osuuteni mustan mehiläisen suojetyön eteen.

Otin tuolloin yhteyttä rodun suojelijaan Aimo Nurmiseen. Nopeasti minulle selvisi, että mustia mehiläisiä ei ”noin vaan” hankita. Kyseessä on harvinainen maatiaisrotu, joka on yksittäisten, ansioituneiden tarhaajien toimesta pelastettu sukupuutolta. Ei siis ihme, ettei sitä välttämättä luoteta keltanokkatarhaajan hoiviin.

Niin jäi musta mehiläinen. Sittemmin olen tarhannut muita kotimaassa yleisiä rotuja, kuten krainilaisia ja italialaisia mehiläisiä. Ajatus mustista mehiläisistä säilyi silti takaraivossa, joskin kaukaisena haaveena. Vielä joskus minulle tulisi mustia mehiläisiä.

Sanotaan, että aina kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Sain vuodenvaihteessa kuulla, että mustia mehiläisiä oli tulossa iso määrä myyntiin. Suoraan sanottuna en uskonut, että minulle olisi riittänyt pesiä. Ostajaehdokkaita läpi käytäessä kunnioitettiin edesmenneen tarhaajan muistoa ja pesät haluttiin myydä henkilöille, joilla katsottiin olevan paras edellytys mustan mehiläisen suojelutyöhön.

Ilokseni olin yksi näistä! Yliopistossa pääaineenani oli kotieläinten jalostustiede (voi kyllä, tällaistakin voi opiskella!), mikä varmasti oli painavin syy sille, että sain mustia mehiläisiä.

Mustia mehiläisiä tuli minulle yhden mehiläistarhan verran. Mehiläiset laiduntavat Turun saaristossa Paraisilla, Qvidjan tilalla. Meri, keskiaikainen kivilinna, tryffelitarha ja lehmien laitumet siintävät kavereiden alla niiden kiitäessä parhaisiin kukkiin.

Harvinainen maatiaismehiläinen

Musta mehiläinen eli pohjolan tumma mehiläinen on ensimmäinen mehiläisrotu, joka tuotiin Suomeen 1700-luvulla. Se kestää hyvin pohjolan talvea, koska sillä on ollut aikaa sopeutua paikallisiin olosuhteisiin.

Hunajantuotantoon se tuo aivan oman tuulahduksensa: tutkimuksissa on saatu viitteitä, että se keräisi hunajaa ennemmin hajanaisista mesilähteistä eli luonnonkasveista. Kanervahunajan keräämisessä sen pitäisi olla aivan omalla tasollaan.

Mehiläistarhaajista 30 eli noin 1 % tarhaa mustia mehiläisiä. On ilo olla mukana tärkeän pölyttäjän suojelutyössä. Odotan innolla, mitä kaikkea matkani mustan mehiläisen kanssa tuo tullessaan.