Tykkään raottaa ovea ammattikuntani takahuoneeseen. Tämä teksti on julkaistu pääkirjoituksena 14.4.2020 ilmestyneessä Suomen Mehiläishoitajain Liiton Mehiläinen-lehdessä nro 2/2020.
Etänä, verkossa ja auringonpaisteessa
Suomalaiset ovat rajoittaneet kokoontumiset kymmeneen yksilöön ja pysyttelevät sisätiloissa. “Vältä sosiaalisia kontakteja. Saat ulkoilla, kunhan et tapaa muita ihmisiä”, kuului hallituksen ohje koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Ajattelin uuden mehiläistarhauskauden nousseen pääuutisiin, sillä kuvaus sopii moniin mehiläishoitajiin. Alallamme on kahdenlaisia tyyppejä: niitä, joille sosiaalinen etäytyminen on luonteenpiirre, ja niitä, jotka risteilevät kissanristiäisistä toiseen eivätkä koskaan vaikene. Kuulun muuten jälkimmäisiin, kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Tätä kirjoittaessani suunnittelen peruskurssilaisille järjestettäviä etäkoulutuksia. Nykyään monet asiat voi hoitaa etänä ja verkossa, mutta mehiläisalalla digimahdollisuudet on toistaiseksi hyödynnetty huonosti. On hyvä joutua pois mukavuusalueeltaan ja ravistella totuttuja käyttäytymismalleja. Muistutan kuitenkin, että kahvinjuontia ja lounaan syömistä ei vieläkään voi hoitaa etänä ja verkossa, joten tauota työpäiväsi.
Myynnin kannalta vallitseva poikkeustilanne on hunajantuottajan lottovoitto. Nyt kotimainen hunaja liikkuu. Takana on hyvä satovuosi, joten hunajaa myös riittää halukkaille, vaikka kuluttajat ostaisivatkin normaalia enemmän. Perinteisesti hunajan kysyntä kulkee käsi kädessä kuumien juomien sekä flunssakauden sesongin kanssa. Nyt elämme pidentynyttä flunssakautta.
Mahdollisuuksien lisäksi poikkeustilanne tuo alallemme haasteita. Ulkomaisen työvoiman saatavuus on arvoitus, kun rajat ovat kiinni. Monet kahvilat ja ravintolat ovat sulkeneet ovensa, joten sitä kautta hunajaa ei myydä. Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan kahviloiden hunaja on useimmiten sitä “EU:ssa ja EU:n ulkopuolella” tuotetun hunajan sekoitusta. Voi harmi.
Kun hallitukselta tulivat viimeisimmät koronavirusta koskevat ohjeistukset, kalenterini tyhjeni kertaheitolla. Se vapautti aikaa kuva-arkistojen selaamiseen. Nyt on hyvä hetki fiilistellä mehiläis- ja kukka-aiheisia kuvia ja jakaa niitä sosiaaliseen mediaan. Mehiläinen edustaa ympäristöarvoja ja yhteisöllisyyttä ja on välttämätön osa useiden kasvien elinkiertoa. Olenkin ripotellut mehiläisaiheisia kuvia ja videoita pitkin nettiä ja sosiaalista mediaa. Ihmiset kaipaavat hyvää mieltä tuottavaa virtuaalista sisältöä, kun lähikontaktit on pidettävä minimissä.
Tulee se päivä, kun poikkeusolosuhteet purkautuvat. Silloin suomalaisen ruoantuottajan arvostus on huipussaan. Huoltovarmuus ja kotimaiset laatuelintarvikkeet ovat saaneet nostetta. Ikävää, että arvostuksen pitää tulla kriisin kautta. Ovatko asiat olleet liian pitkään liian hyvin? Mehiläishoitajissa on varmasti niitä, jotka muistavat vaikeammat ajat.
Jotkut asiat säilyvät muuttumattomina. Niin kuin kevät ja mehiläisten puhdistuslennot. Täällä hunajantuotannon ydinalueella Loimaalla ensimmäiset kaverit lentelivät naistenpäivänä. Loput odottelivat vielä pari viikkoa. Ensimmäisellä tarhakierroksella oli poikkeuksellisen hyvä fiilis. Puoli vuotta kestänyt lokakuu oli viimein saanut väistyä auringonpaisteen tieltä.
Nora Mäntysaari Johtokunnan jäsen Suomen Mehiläishoitajain Liitto
Mustan mehiläisen hunaja Mustan mehiläisen hunaja on harvinaisen alkuperäisrodun tuottamaa hunajaa. Musta mehiläinen on ensimmäinen Suomeen, Turun seudulle, 1750-luvulla tuotu mehiläinen. Alkuperäisrotumme lähes hävisi, kunnes muutama mehiläishoitaja alkoi suojella harvinaista mustaa mehiläistä. Tällä hetkellä noin 1 % mehiläishoitajista suojelee juuri mustaa mehiläistä. Miten tutustuin mustiin mehiläisiin? Innostuin mehiläistarhauksesta käytyäni agronomiopintojen yhteydessä vapaavalintaisen mehiläistarhauksen kurssin. Tuolla… Lue lisää
Muistatko, kun haaveilin täällä, että pääsisin suorittamaan mehiläistarhaajan ammattitutkintoa? No pääsinhän minä! Pohdin pitkään, haenko kyseiseen kouluun. Olen jo maatalous- ja metsätieteiden maisteri sekä agronomi. Myönnän tehneeni hakemuksen hieman vasemmalla kädellä. Ajattelin, että nykyinen koulutukseni joko takaa minulle varman pääsyn koulutukseen tai rajaa minut ulos hakijoista. Koulutusohjelmat ovat yliopistotutkintoni suorittamisen jälkeen muuttuneet. Joissain opiskelijavalinnoissa voi… Lue lisää
Mikä saa ryhtymään mehiläistarhaajaksi? Tätä pohdittiin kesäpäivillä mehiläistarhaajaporukan kesken. Mehiläishoitajien tausta on varsin kirjava, mutta monelle on yhteistä pitkäaikainen kiinnostus luontoa kohtaan. Suurin osa mehiläistarhaajista aloittaa harrastuksen vasta eläkepäivillä. Joukossa on toki myös monennen polven tarhaajia – ja minä. Kaupunkilaistaustastani ja vaivaisesta neljännesvuosisadan elämänkokemuksestani huolimatta aloin mehiläistarhaajaksi. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja (pienistäkin) eläimistä, joskin… Lue lisää
Etänä, verkossa ja auringonpaisteessa
Tykkään raottaa ovea ammattikuntani takahuoneeseen. Tämä teksti on julkaistu pääkirjoituksena 14.4.2020 ilmestyneessä Suomen Mehiläishoitajain Liiton Mehiläinen-lehdessä nro 2/2020.
Etänä, verkossa ja auringonpaisteessa
Suomalaiset ovat rajoittaneet kokoontumiset kymmeneen yksilöön ja pysyttelevät sisätiloissa. “Vältä sosiaalisia kontakteja. Saat ulkoilla, kunhan et tapaa muita ihmisiä”, kuului hallituksen ohje koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Ajattelin uuden mehiläistarhauskauden nousseen pääuutisiin, sillä kuvaus sopii moniin mehiläishoitajiin. Alallamme on kahdenlaisia tyyppejä: niitä, joille sosiaalinen etäytyminen on luonteenpiirre, ja niitä, jotka risteilevät kissanristiäisistä toiseen eivätkä koskaan vaikene. Kuulun muuten jälkimmäisiin, kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Tätä kirjoittaessani suunnittelen peruskurssilaisille järjestettäviä etäkoulutuksia. Nykyään monet asiat voi hoitaa etänä ja verkossa, mutta mehiläisalalla digimahdollisuudet on toistaiseksi hyödynnetty huonosti. On hyvä joutua pois mukavuusalueeltaan ja ravistella totuttuja käyttäytymismalleja. Muistutan kuitenkin, että kahvinjuontia ja lounaan syömistä ei vieläkään voi hoitaa etänä ja verkossa, joten tauota työpäiväsi.
Myynnin kannalta vallitseva poikkeustilanne on hunajantuottajan lottovoitto. Nyt kotimainen hunaja liikkuu. Takana on hyvä satovuosi, joten hunajaa myös riittää halukkaille, vaikka kuluttajat ostaisivatkin normaalia enemmän. Perinteisesti hunajan kysyntä kulkee käsi kädessä kuumien juomien sekä flunssakauden sesongin kanssa. Nyt elämme pidentynyttä flunssakautta.
Mahdollisuuksien lisäksi poikkeustilanne tuo alallemme haasteita. Ulkomaisen työvoiman saatavuus on arvoitus, kun rajat ovat kiinni. Monet kahvilat ja ravintolat ovat sulkeneet ovensa, joten sitä kautta hunajaa ei myydä. Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan kahviloiden hunaja on useimmiten sitä “EU:ssa ja EU:n ulkopuolella” tuotetun hunajan sekoitusta. Voi harmi.
Kun hallitukselta tulivat viimeisimmät koronavirusta koskevat ohjeistukset, kalenterini tyhjeni kertaheitolla. Se vapautti aikaa kuva-arkistojen selaamiseen. Nyt on hyvä hetki fiilistellä mehiläis- ja kukka-aiheisia kuvia ja jakaa niitä sosiaaliseen mediaan. Mehiläinen edustaa ympäristöarvoja ja yhteisöllisyyttä ja on välttämätön osa useiden kasvien elinkiertoa. Olenkin ripotellut mehiläisaiheisia kuvia ja videoita pitkin nettiä ja sosiaalista mediaa. Ihmiset kaipaavat hyvää mieltä tuottavaa virtuaalista sisältöä, kun lähikontaktit on pidettävä minimissä.
Tulee se päivä, kun poikkeusolosuhteet purkautuvat. Silloin suomalaisen ruoantuottajan arvostus on huipussaan. Huoltovarmuus ja kotimaiset laatuelintarvikkeet ovat saaneet nostetta. Ikävää, että arvostuksen pitää tulla kriisin kautta. Ovatko asiat olleet liian pitkään liian hyvin? Mehiläishoitajissa on varmasti niitä, jotka muistavat vaikeammat ajat.
Jotkut asiat säilyvät muuttumattomina. Niin kuin kevät ja mehiläisten puhdistuslennot. Täällä hunajantuotannon ydinalueella Loimaalla ensimmäiset kaverit lentelivät naistenpäivänä. Loput odottelivat vielä pari viikkoa. Ensimmäisellä tarhakierroksella oli poikkeuksellisen hyvä fiilis. Puoli vuotta kestänyt lokakuu oli viimein saanut väistyä auringonpaisteen tieltä.
Nora Mäntysaari
Johtokunnan jäsen
Suomen Mehiläishoitajain Liitto
Aiheeseen liittyvät
Mustan mehiläisen hunaja
Mustan mehiläisen hunaja Mustan mehiläisen hunaja on harvinaisen alkuperäisrodun tuottamaa hunajaa. Musta mehiläinen on ensimmäinen Suomeen, Turun seudulle, 1750-luvulla tuotu mehiläinen. Alkuperäisrotumme lähes hävisi, kunnes muutama mehiläishoitaja alkoi suojella harvinaista mustaa mehiläistä. Tällä hetkellä noin 1 % mehiläishoitajista suojelee juuri mustaa mehiläistä. Miten tutustuin mustiin mehiläisiin? Innostuin mehiläistarhauksesta käytyäni agronomiopintojen yhteydessä vapaavalintaisen mehiläistarhauksen kurssin. Tuolla… Lue lisää
Tarina siitä, miksi maisteri meni ammattikouluun
Muistatko, kun haaveilin täällä, että pääsisin suorittamaan mehiläistarhaajan ammattitutkintoa? No pääsinhän minä! Pohdin pitkään, haenko kyseiseen kouluun. Olen jo maatalous- ja metsätieteiden maisteri sekä agronomi. Myönnän tehneeni hakemuksen hieman vasemmalla kädellä. Ajattelin, että nykyinen koulutukseni joko takaa minulle varman pääsyn koulutukseen tai rajaa minut ulos hakijoista. Koulutusohjelmat ovat yliopistotutkintoni suorittamisen jälkeen muuttuneet. Joissain opiskelijavalinnoissa voi… Lue lisää
Hello honey, I’m Nora Mäntysaari
Mikä saa ryhtymään mehiläistarhaajaksi? Tätä pohdittiin kesäpäivillä mehiläistarhaajaporukan kesken. Mehiläishoitajien tausta on varsin kirjava, mutta monelle on yhteistä pitkäaikainen kiinnostus luontoa kohtaan. Suurin osa mehiläistarhaajista aloittaa harrastuksen vasta eläkepäivillä. Joukossa on toki myös monennen polven tarhaajia – ja minä. Kaupunkilaistaustastani ja vaivaisesta neljännesvuosisadan elämänkokemuksestani huolimatta aloin mehiläistarhaajaksi. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja (pienistäkin) eläimistä, joskin… Lue lisää