Mikä saa ryhtymään mehiläistarhaajaksi? Tätä pohdittiin kesäpäivillä mehiläistarhaajaporukan kesken. Mehiläishoitajien tausta on varsin kirjava, mutta monelle on yhteistä pitkäaikainen kiinnostus luontoa kohtaan. Suurin osa mehiläistarhaajista aloittaa harrastuksen vasta eläkepäivillä. Joukossa on toki myös monennen polven tarhaajia – ja minä. Kaupunkilaistaustastani ja vaivaisesta neljännesvuosisadan elämänkokemuksestani huolimatta aloin mehiläistarhaajaksi.
Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja (pienistäkin) eläimistä, joskin lentäviä ja pistäviä hyönteisiä olen pelännyt kuollakseni. Mummoni leikkasi hesarista luontoartikkelit talteen ja luki niitä viikonloppuisilla vierailuillani. Kävin päiväkotiryhmän kanssa Metsämörri-retkillä ja yläasteella olin matemaattis-luonnontieteellisesti painotetulla luokalla.
Bilsan maikka, jolla oli lemmikkiskorpioni
Lukiossa minulla oli bilsan maikkana huipputyyppi (hei Lasse!), jolla oli lemmikkiskorpioni. En tiedä, ajattelevatko opettajat, kuinka paljon heidän toiminnallaan voi olla merkitystä nuorille hauraille mielille. Lassen muistan kannustavana ja rohkaisevana opettajana. Hänen opetustyylinsä oli keskusteleva, mikä upposi minuun huomattavasti kalvosulkeisia paremmin. Kiitos Lasse.
Lukioaikana tulin ajatelleeksi, että eläimiin liittyvä ala saattaisi olla oiva jatko-opintovalinta. Oikea pääaine löytyi sattumalta: kaverini oli bongannut pääaineen nimeltä kotieläintiede. Helsinkiläissyntyisenä olin kuvitellut, ettei Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisellä tiedekunnalla voisi olla minulle mitään tarjottavaa. Luettuani pääaineen kuvauksen olin täysin vakuuttunut ja hain oitis kouluun.
Fuksivuonna kävin vapaavalintaisen mehiläistalouden kurssin. Kurssia veti Kari Koivulehto, Hunajainen SAM:in perustaja. Hän puhui mehiläisistä kavereinaan ja maistelimme kurssilla erilaisia lajihunajia sekä vierailimme yliopiston mehiläispesillä. Kurssi jäi mieleeni yhtenä yliopiston parhaista kursseista. Pesäkäynnillä koin jo, että mehiläiset eivät enää olleet tuntematon uhka. Kiinnostus mehiläisiä ja mehiläispesän toimintaa kohtaan meni mehiläispelkoni yli.
Arkeeni tuli hunajan runsas käyttö ja mehiläiset maailmanpelastajina jäivät pitkäksi aikaa kytemään alitajuntaani. Vuoden 2015 lopulla päätin, että minusta tulee mehiläistarhaaja. Pölyttäjistä oli uutisoitu paljon ja koin, että nohevana melkein agronomina minulla voisi olla uusia ideoita alalle. Kävin Uudenmaan mehiläishoitajien mehiläistarhauksen peruskurssin ja samana kesänä hankin ensimmäiset mehiläispesäni.
Uudenmaan paras hunaja x 2
Ensimmäisenä tarhausvuonna yhdessä tarhaajakaverini kanssa tuottamamme hunaja valittiin Uudenmaan parhaaksi ja Suomen kolmanneksi parhaaksi hunajaksi juoksevien hunajien sarjassa. Seuraavana vuonna tuottamani hunaja Hello honey, I’m late valittiin Uudenmaan parhaaksi hunajaksi ja kilpailuun osallistujia oli nelinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna! Hunajakilpailuissa mehiläistarhaajat arvioivat hunajia. Mikään ei ole hienompaa, kuin olla paras omiensa joukossa.
Tällä lennolla olen edelleen. Olen kouluttautunut ahkerasti mehiläisliiton kursseilla ja alan seminaareissa. Haaveissani siintää ensi keväänä alkava mehiläistarhaajan ammattitutkinto, jonka opiskelijavalinnoista ilmoitetaan helmikuussa. Valmiiksi ei mehiläistarhaaja koskaan tule – luonto ja pörriäiset pitävät huolen, että aina on uutta opittavaa.
Tästä alkaa sarja artikkeleita, joissa kerron kokemuksistani mesikasvien viljelyyn liittyen. Maataloudessa on harmittavaa se, että tietoa käytännön viljelystä on hävettävän huonosti saatavilla verkosta. Lähes kaikkiin asioihin tarjoaa Google nykyään parhaan vastauksen, toisin on maatalouden laita. Pölyttäjät ansaitsevat parempaa. Tekstini jatkona on Mesikasvikesannon perustaminen osa 2: kasvien valinta ja Mesikasvikesannon perustaminen osa 3: viljely. Miksi perustaa… Lue lisää
Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa. Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista. Puhetta… Lue lisää
Oletko katsonut Netflixin Rotten –dokumentit? En minäkään ollut, mutta tiesin kyllä, että yksi jakso käsittelee hunajaa. Sähköpostiini kolahti kutsu katsomaan kyseistä ”Lawyers, Guns & Honey” –jaksoa sekä keskustelemaan hunajantuotannon tulevaisuudesta. ”Haluaisimme kutsua sinut mukaan panelistiksi illan elokuvan jälkeen käytävään keskusteluun. Olisi mahtavaa saada sinut mukaan, kun olet Think Company -alumni ja samalla sinulla on vahva… Lue lisää
Hello honey, I’m Nora Mäntysaari
Mikä saa ryhtymään mehiläistarhaajaksi? Tätä pohdittiin kesäpäivillä mehiläistarhaajaporukan kesken. Mehiläishoitajien tausta on varsin kirjava, mutta monelle on yhteistä pitkäaikainen kiinnostus luontoa kohtaan. Suurin osa mehiläistarhaajista aloittaa harrastuksen vasta eläkepäivillä. Joukossa on toki myös monennen polven tarhaajia – ja minä. Kaupunkilaistaustastani ja vaivaisesta neljännesvuosisadan elämänkokemuksestani huolimatta aloin mehiläistarhaajaksi.
Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja (pienistäkin) eläimistä, joskin lentäviä ja pistäviä hyönteisiä olen pelännyt kuollakseni. Mummoni leikkasi hesarista luontoartikkelit talteen ja luki niitä viikonloppuisilla vierailuillani. Kävin päiväkotiryhmän kanssa Metsämörri-retkillä ja yläasteella olin matemaattis-luonnontieteellisesti painotetulla luokalla.
Bilsan maikka, jolla oli lemmikkiskorpioni
Lukiossa minulla oli bilsan maikkana huipputyyppi (hei Lasse!), jolla oli lemmikkiskorpioni. En tiedä, ajattelevatko opettajat, kuinka paljon heidän toiminnallaan voi olla merkitystä nuorille hauraille mielille. Lassen muistan kannustavana ja rohkaisevana opettajana. Hänen opetustyylinsä oli keskusteleva, mikä upposi minuun huomattavasti kalvosulkeisia paremmin. Kiitos Lasse.
Lukioaikana tulin ajatelleeksi, että eläimiin liittyvä ala saattaisi olla oiva jatko-opintovalinta. Oikea pääaine löytyi sattumalta: kaverini oli bongannut pääaineen nimeltä kotieläintiede. Helsinkiläissyntyisenä olin kuvitellut, ettei Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisellä tiedekunnalla voisi olla minulle mitään tarjottavaa. Luettuani pääaineen kuvauksen olin täysin vakuuttunut ja hain oitis kouluun.
Fuksivuonna kävin vapaavalintaisen mehiläistalouden kurssin. Kurssia veti Kari Koivulehto, Hunajainen SAM:in perustaja. Hän puhui mehiläisistä kavereinaan ja maistelimme kurssilla erilaisia lajihunajia sekä vierailimme yliopiston mehiläispesillä. Kurssi jäi mieleeni yhtenä yliopiston parhaista kursseista. Pesäkäynnillä koin jo, että mehiläiset eivät enää olleet tuntematon uhka. Kiinnostus mehiläisiä ja mehiläispesän toimintaa kohtaan meni mehiläispelkoni yli.
Arkeeni tuli hunajan runsas käyttö ja mehiläiset maailmanpelastajina jäivät pitkäksi aikaa kytemään alitajuntaani. Vuoden 2015 lopulla päätin, että minusta tulee mehiläistarhaaja. Pölyttäjistä oli uutisoitu paljon ja koin, että nohevana melkein agronomina minulla voisi olla uusia ideoita alalle. Kävin Uudenmaan mehiläishoitajien mehiläistarhauksen peruskurssin ja samana kesänä hankin ensimmäiset mehiläispesäni.
Uudenmaan paras hunaja x 2
Ensimmäisenä tarhausvuonna yhdessä tarhaajakaverini kanssa tuottamamme hunaja valittiin Uudenmaan parhaaksi ja Suomen kolmanneksi parhaaksi hunajaksi juoksevien hunajien sarjassa. Seuraavana vuonna tuottamani hunaja Hello honey, I’m late valittiin Uudenmaan parhaaksi hunajaksi ja kilpailuun osallistujia oli nelinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna! Hunajakilpailuissa mehiläistarhaajat arvioivat hunajia. Mikään ei ole hienompaa, kuin olla paras omiensa joukossa.
Tällä lennolla olen edelleen. Olen kouluttautunut ahkerasti mehiläisliiton kursseilla ja alan seminaareissa. Haaveissani siintää ensi keväänä alkava mehiläistarhaajan ammattitutkinto, jonka opiskelijavalinnoista ilmoitetaan helmikuussa. Valmiiksi ei mehiläistarhaaja koskaan tule – luonto ja pörriäiset pitävät huolen, että aina on uutta opittavaa.
Miten matkani jatkui tästä?
2 replies to “Hello honey, I’m Nora Mäntysaari”
Tiina
Kiva tarina ja hauska kuulla kuinka monet ihmiset on vaikuttaneet sun valintoihin. Hyvät opet on kyllä ässiä!
Nora
Kiitos Tiina! Hyvien opettajien merkitystä ei voi liikaa korostaa, lämmöllä tulee heitä muisteltua.
Aiheeseen liittyvät
Mesikasvikesannon perustaminen osa 1: miksi?
Tästä alkaa sarja artikkeleita, joissa kerron kokemuksistani mesikasvien viljelyyn liittyen. Maataloudessa on harmittavaa se, että tietoa käytännön viljelystä on hävettävän huonosti saatavilla verkosta. Lähes kaikkiin asioihin tarjoaa Google nykyään parhaan vastauksen, toisin on maatalouden laita. Pölyttäjät ansaitsevat parempaa. Tekstini jatkona on Mesikasvikesannon perustaminen osa 2: kasvien valinta ja Mesikasvikesannon perustaminen osa 3: viljely. Miksi perustaa… Lue lisää
Kesä Kreetta Järvenpään matkassa
Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa. Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista. Puhetta… Lue lisää
Asiantuntijapaneelissa: hunajantuotannon tulevaisuus
Oletko katsonut Netflixin Rotten –dokumentit? En minäkään ollut, mutta tiesin kyllä, että yksi jakso käsittelee hunajaa. Sähköpostiini kolahti kutsu katsomaan kyseistä ”Lawyers, Guns & Honey” –jaksoa sekä keskustelemaan hunajantuotannon tulevaisuudesta. ”Haluaisimme kutsua sinut mukaan panelistiksi illan elokuvan jälkeen käytävään keskusteluun. Olisi mahtavaa saada sinut mukaan, kun olet Think Company -alumni ja samalla sinulla on vahva… Lue lisää