Kesä Kreetta Järvenpään matkassa

Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa.

Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista.

Puhetta kukista ja mehiläisistä

Pitkä keskustelu mustista mehiläisistä (ja kukista!) Kreetta Järvenpään kanssa jäi mieleeni. Kreetta oli minulle ennestään tuttu Instagramista, sillä hänen barokkityylinen kukkataide on visuaalisesti mahtavaa ja istuu hyvin yhteen oman visuaalisen vaativuuteni kanssa.

Keväällä Kreetta otti yhteyttä projekti Pölyttäjän tiimoilta. Taideprojektin näyttämöksi valikoitui Qvidjan tilalla, Paraisilla, sijaitseva mehiläistarhani. Tuolla tarhalla minulla on alkuperäisrotuamme eli mustia mehiläisiä. Muutoin tilalla harjoitetaan hiiltä sitovaa ja Itämeri-ystävällistä maataloutta.

Miten mehiläisiä kuvataan?

Valokuvauksesta en tiedä paljoakaan, mutta hyönteisten kuvaamisesta olen matkan varrella oppinut asian ja toisenkin. Projekti Pölyttäjä alkoi niin, että lähetin pienessä mustassa rasiassa kuolleita mehiläisiä Kreetalle. Miksi ihmeessä? Ajatuksena oli, että sommittelua ja kuvakulmia voi harjoitella jo ennen kesän kuvauksia. Monille tulee yllätyksenä, kuinka pieniä mehiläiset lopulta ovat.

Kreetalle lähettämäni mehiläiset olivat luonnollisesti talven aikana kuolleita yksilöitä. Keväthangessa mehiläispesien ympärillä kahlatessani pohdin, että hyvännäköisten kuolleiden mehiläisten etsiminen lienee hulluimpia asioita urallani. Mitäpä en tekisi taiteen vuoksi.

Minikokoista hauta-arkkua postittaessani yksi asia mietitytti. Samaan aikaan oli paljon muitakin lähetyksiä ja mielessäni kävi, että nyt jos osoitteet menevät sekaisin, saa viaton hunaja-asiakas lähipostiinsa rasiallisen kuolleita mehiläisiä. Ihan hirveää.

Ennakkoon mietitytti, että lentävätkö mehiläiset leikkokukkiin? Kauanko varren katkaisemisen jälkeen kukat tuottavat vielä mettä? Tämän testasin kotiolosuhteissa ja kyllä – mehiläiset käyvät myös leikkokukissa. Huhhuh.

Qvidjan kesä

Saaristoon tuli kesä ja sen myötä alkoivat myös kuvauspäivät. Taiteilija hyppäsi suojahaalariin ja tutustui mustiin mehiläisiin. Mehiläistarhaajana olen hyvin tottunut haalarin luomiin rajoitteisiin (vai mahdollisuuksiin), mutta kuvaamisen näkökulmasta haalari on hyvin haastava. Kreetta naarmutti silmälasiensa linssin suojahaalarin verkkoa vasten, mutta mitäpä hän ei tekisi taiteen vuoksi.

Ihailen Kreetan kärsivällisyyttä. Käytännössä tämä projekti oli sitä, että hän istui mehiläispuvussa ja odotti tuntikausia, että mehiläiset laskeutuisivat kukka-asetelmaan. Aivan oma taiteenlajinsa oli kukkien säilyttäminen helteillä, ne kun herkästi nuupahtavat.

Miten päädyn erilaisiin projekteihin?

Toisinaan minulta kysytään, miten päädyn erilaisiin projekteihin. Ne ovat täysin tunnepäätöksiä, eikä niissä ole mitään järjellä selitettävää. Jos saan jostain ehdotuksesta hyvän fiiliksen, sanon sille kyllä. Varsinkin näin tärkeän, luonnon monimuotoisuutta ja ruokaturvaa lisäävän, alan on syytä näkyä muuallakin kuin meidän omissa kahvipöydissä.

Taideprojekti Pölyttäjä on paljon muutakin kuin mitä näemme. Se on havaintoja ja keskustelua siitä, miten pölyttäjät voivat ja mitä voimme tehdä auttaaksemme niitä.

Kreetta Järvenpään näyttely BEE KIND on avoinna 5.-25.3.2021 Galleria Maamustassa, tervetuloa!

Lue lisää pohjolan tummista mehiläisistä artikkelistani Mustien mehiläisten matkassa.