Oletko aina halunnut tietää, mitä mehiläistarhaajan työviikko pitää sisällään? Olin hiljattain ystäväni polttareissa, jossa ammattini ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi.
”Mitä sä teet?”
”Mä oon mehiläistarhaaja.”
”VAU! Mitä sä siis oikeastaan teet?”
Kysymykset on tarkoitettu vastattavaksi, tässä siis yksi kesäinen työviikko.
MA-SU: Otan aurinkoa Baden Badenissa kuohuvaa siemaillen samalla kun hunaja valuu purkkeihin.
En suinkaan!
Alla kurkistus työviikkooni. Viikko ei ollut se tavallisin vaan monipuolisin. Jos joka päivän kohdalla lukisi ”mehiläisten hoitoa”, poistuisit N-Y-T. Lukijaystävällisyys ennen kaikkea.
Maanantaina oli mehiläisten muutto
Siirsin mehiläispesät uudelle tarhapaikalle, koska tytöt asuivat väliaikaisesti ikkunani alla. Luit oikein, siis pihallani.
Miksi ihmeessä kukaan pitäisi mehiläisiä pihallaan? Kuvasin mehiläisvideoita, joiden laadussa oli valitettavasti toivomisen varaa. Täällä Alastarolla eivät yhteydet ole kaikista nopeimmat, joten pyrin saamaan mehiläisvideoihin paremman laadun pitämällä kameran piuhan päässä.
Pulleat marjat ja jättiomenat on nyt taattu, sillä mehiläiset pölyttivät pihaltani omenapuut, herukat ja mansikat. Ihailin kavereiden touhua etenkin omenapuissa, joista tuli fudgen väristä siitepölyä pesiin. Eri kasvien kukilla on eriväriset siitepölyt.
Hmm, olisikohan pihamehiläisillä kysyntää? Pieni mehiläispesä kiikutettaisiin pihallesi pölyttämään marjoja ja hedelmäpuita pariksi viikoksi ja haettaisiin sitten takaisin. Tätä täytyy kehitellä!
Viime tiistai eli Last Tuesday
Tätä päivää olin odottanut! Aamupäivällä oli tehokas kuvaussessio Kaapelitehtaalla Last Tuesdayn toimistolla. Kun silmäsi vaeltavat tekstin yli niin tiedä, että nämäkin sivut on tehty samaisessa paikassa.
Purkissa. Fiiliskuvia hunajasta ja esittelykelpoisia kuvia mehiläistarhaajasta. Rekvisiittana viereisessä rapussa käsin valmistettuja Raaka Rå -astioita sekä Maitoa ja hunajaa -kirja Sammakolta.
Mihin laadukkaita kuvia tarvitaan? Aika moni mehiläistarhaaja tuhisee nyt viiksiinsä tällaista tuhlausta. Kun on tarpeeksi monta kertaa lähettänyt lehteen tai asiantuntijapaneelin esittelyyn itsestään tärähtäneen kuvan, ymmärtää niiden ammattilaisten ottamien kuvien merkityksen.
Minusta on viimeisin laadukas kuva raskauden loppupuolelta, jolloin painoin noin 100 kg. En välttämättä halua levitellä turvonnutta naamaani maailmalle enää normaalipainoisena.
Mitä tulee hunajaan, uskon vakaasti sekä neutraaleihin tuotekuviin että niihin fiiliskuviin. Molemmilla on paikkansa ja ne ovat yhtä tärkeitä, vai mitä mieltä olet?
Last Tuesdayn Aino on ihan paras, koska häneltä saa matkaansa energia-auran, jolla päihittää haasteiden kinokset vähintään seuraavaan tiistaihin asti. Eikä siitä edes laskuteta erikseen, mieletöntä!
Olen työskennellyt paljon myynnissä ja markkinoinnissa myös hunajaelämän ulkopuolella. Uskon pitkiin asiakassuhteisiin enkä niinkään pikavoittoihin. Aino on ollut mukana ennen kuin yritykseni Y-tunnus edes näkyi kaupparekisterissä.
Olen vakaasti sitä mieltä, että ammattilaiset ovat parhaimmillaan kun heitä ei liikaa suitsita. Jos itse osaa jonkun asian erinomaisesti niin toki se silloin kannattaa tehdä itse. Muutoin se tulisi ehdottomasti ulkoistaa ja olla neuvomatta liikaa.
Ainon työprojekteja olen seurannut sivusta 10 vuotta (kuulostaa hieman pelottavalta auki kirjoitettuna) hänen pitämän Visuaalisesti vaativa -blogin kautta. Sitä ennen blogista taisi olla kaksi versiota, joita niitäkin luin. Olen jo kauan aikaa sitten tykästynyt hänen tyyliinsä ja päättänyt, että jos joskus tarvitsen graafista suunnittelua niin käännyn Ainon puoleen.
Kun olet seurannut jonkun blogia 10 vuotta, muodostuu sinulle tietty kuva ihmisestä. Suurin pelkoni siis oli, että mitä jos Aino onkin todellisuudessa ihan kusipää? No ei ole, Aino on paras <3
Keskiviikkona kirjoitin blogia
Ajastus on yrittäjän paras ystävä. Blogitekstit, Facebook -ja Instagram-kanavat päivittyvät pääasiassa automaattisesti. Sisällön olen yleensä tuottanut etukäteen. Lukemasi teksti saattaa siis olla kirjoitettu useita kuukausia aiemmin. No ei ehkä ihan, mutta tämä olisi tavoitteena.
Kuluneena kesänä opin, että varsinkin kuumin mehiläistarhaussesonki on syytä suunnitella huolella. Silloin aika menee mehiläisten parissa, mutta online-maailmassakin olisi oltava läsnä. Jatkossa suunnittelen huolellisemmin ajastukset kiireajoille.
Ole jatkuvasti esillä tai kuole, siinä markkinoinnin sääntö numero yksi.
Torstai toivoa täynnä
Koulupäivä! Olen juuri sellainen ihminen, joka uskoo vakaasti sielun sivistykseen ja nauttii oppimisesta. Odotan aina kovasti, että koska on seuraava kerta ammattitarhaajakoulutusta.
Koulussa voi porista vapaasti kaikkien lempiaiheesta eli mehiläisistä. On huippua vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia. Ja hei, siellähän se alan tulevaisuus näkyy silmien edessä.
Koulupäivä! Viimein päästiin itse asiaan eli mehiläispesille harjoittelemaan käytännössä. Tehtiin jaokkeita eli isommista mehiläispesistä pienempiä mehiläispesiä. Tällä tavalla saa kasvatettua mehiläispesien määrää ja tulevaisuudessa myös tuotettavan hunajan määrää.
Kaipaan syvällistä tietoa asioista, joista olen kiinnostunut. Minulle ei riitä, että luen kirjasta ”näin lisäät mehiläispesiä”. Haluan sekä tietää, miksi asiat tehdään jollain tietyllä tavalla, että oppia ne käytännössä.
Lentävä lauantai
Hain Espoon perukoilta uusia ystäviä, mehiläisiä siis. Minulle on jäänyt tavaksi, että perustan uudet mehiläistarhapaikat juuri ostetuilla mehiläispesillä. Nämä tytöt pääsivät Natura 2000 -luonnonsuojelualueen kupeeseen, omaan metsään.
Tavoitteena on, että mehiläiset pölyttäisivät hyvin lähistön luonnonmarjat ja mahdollistaisivat puolukkahunajan tuotannon. Se on voittanut monena vuonna Suomen paras hunaja -kilpailun, johon myös tuottamani hunajat osallistuvat vuosittain. Joskus minä vielä vien voiton konkareilta.
Suussa sulava sunnuntai
Katrinebergin kartanon kesäkauden avajaiset. Pidin hunajamaistatusta ja tein mehiläisinfokierroksia kartanon mehiläistarhalla. On uskomattoman inspiroivaa maistattaa juuri kyseisellä paikalla tarhattua hunajaa. Onneksi en ole ainoa fiilistelijä.
Itsehän puhun hunajasta ja mehiläisistä melko taukoamatta. Aina jaksaa yllättää, että muutkin ovat todella kiinnostuneita mehiläisistä ja hunajantuotannosta!
Avajaisten päätyttyä hoidin mehiläisiä. Ne voivat onnekseni hyvin, löytyi paljon pieniä mehiläisenalkuja ja jo valmista hunajaakin. Mehiläiset saivat uuden pesälaatikon eli lisää tilaa, jotta ne mahtuvat varastoimaan hunajaa.
Lisätilan antaminen on kesän tärkein hoitotoimi. Jos tila loppuu, saattavat mehiläiset ottaa osan porukasta ja muuttaa pois eli parveilla. Tätä ei toivo tarhaaja eikä se onneton, joka saa mehiläiset parvekkeelleen tai savupiippuunsa.
Tässä oli yksi mehiläistarhaajan työviikko, ole hyvä.
Oletko katsonut Netflixin Rotten –dokumentit? En minäkään ollut, mutta tiesin kyllä, että yksi jakso käsittelee hunajaa. Sähköpostiini kolahti kutsu katsomaan kyseistä ”Lawyers, Guns & Honey” –jaksoa sekä keskustelemaan hunajantuotannon tulevaisuudesta. ”Haluaisimme kutsua sinut mukaan panelistiksi illan elokuvan jälkeen käytävään keskusteluun. Olisi mahtavaa saada sinut mukaan, kun olet Think Company -alumni ja samalla sinulla on vahva… Lue lisää
Teksti kuuluu artikkelisarjaan mesikasvikesannon perustamisesta. Täältä pääset lukemaan edellisen osan Mesikasvikesannon perustaminen osa 1: miksi?. Kukkien ominaisuudet pölyttäjien kannalta Kukalla ja kukalla on eroa. Kaikki kukkivat kasvit eivät suinkaan hyödytä pölyttäjiä. Kukan suuruudesta tai väristä ei voi päätellä, onko se pölyttäjiä kiinnostava. Pölyttäjät voivat saada kukkivista kasveista ravintoa sekä pesä- ja talvehtimispaikkoja. Moni luonnonvarainen pölyttäjä… Lue lisää
Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa. Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista. Puhetta… Lue lisää
Mehiläistarhaajan työviikko
Oletko aina halunnut tietää, mitä mehiläistarhaajan työviikko pitää sisällään? Olin hiljattain ystäväni polttareissa, jossa ammattini ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi.
”Mitä sä teet?”
”Mä oon mehiläistarhaaja.”
”VAU! Mitä sä siis oikeastaan teet?”
Kysymykset on tarkoitettu vastattavaksi, tässä siis yksi kesäinen työviikko.
MA-SU: Otan aurinkoa Baden Badenissa kuohuvaa siemaillen samalla kun hunaja valuu purkkeihin.
En suinkaan!
Alla kurkistus työviikkooni. Viikko ei ollut se tavallisin vaan monipuolisin. Jos joka päivän kohdalla lukisi ”mehiläisten hoitoa”, poistuisit N-Y-T. Lukijaystävällisyys ennen kaikkea.
Maanantaina oli mehiläisten muutto
Siirsin mehiläispesät uudelle tarhapaikalle, koska tytöt asuivat väliaikaisesti ikkunani alla. Luit oikein, siis pihallani.
Miksi ihmeessä kukaan pitäisi mehiläisiä pihallaan? Kuvasin mehiläisvideoita, joiden laadussa oli valitettavasti toivomisen varaa. Täällä Alastarolla eivät yhteydet ole kaikista nopeimmat, joten pyrin saamaan mehiläisvideoihin paremman laadun pitämällä kameran piuhan päässä.
Pulleat marjat ja jättiomenat on nyt taattu, sillä mehiläiset pölyttivät pihaltani omenapuut, herukat ja mansikat. Ihailin kavereiden touhua etenkin omenapuissa, joista tuli fudgen väristä siitepölyä pesiin. Eri kasvien kukilla on eriväriset siitepölyt.
Hmm, olisikohan pihamehiläisillä kysyntää? Pieni mehiläispesä kiikutettaisiin pihallesi pölyttämään marjoja ja hedelmäpuita pariksi viikoksi ja haettaisiin sitten takaisin. Tätä täytyy kehitellä!
Viime tiistai eli Last Tuesday
Tätä päivää olin odottanut! Aamupäivällä oli tehokas kuvaussessio Kaapelitehtaalla Last Tuesdayn toimistolla. Kun silmäsi vaeltavat tekstin yli niin tiedä, että nämäkin sivut on tehty samaisessa paikassa.
Purkissa. Fiiliskuvia hunajasta ja esittelykelpoisia kuvia mehiläistarhaajasta. Rekvisiittana viereisessä rapussa käsin valmistettuja Raaka Rå -astioita sekä Maitoa ja hunajaa -kirja Sammakolta.
Mihin laadukkaita kuvia tarvitaan? Aika moni mehiläistarhaaja tuhisee nyt viiksiinsä tällaista tuhlausta. Kun on tarpeeksi monta kertaa lähettänyt lehteen tai asiantuntijapaneelin esittelyyn itsestään tärähtäneen kuvan, ymmärtää niiden ammattilaisten ottamien kuvien merkityksen.
Minusta on viimeisin laadukas kuva raskauden loppupuolelta, jolloin painoin noin 100 kg. En välttämättä halua levitellä turvonnutta naamaani maailmalle enää normaalipainoisena.
Mitä tulee hunajaan, uskon vakaasti sekä neutraaleihin tuotekuviin että niihin fiiliskuviin. Molemmilla on paikkansa ja ne ovat yhtä tärkeitä, vai mitä mieltä olet?
Last Tuesdayn Aino on ihan paras, koska häneltä saa matkaansa energia-auran, jolla päihittää haasteiden kinokset vähintään seuraavaan tiistaihin asti. Eikä siitä edes laskuteta erikseen, mieletöntä!
Olen työskennellyt paljon myynnissä ja markkinoinnissa myös hunajaelämän ulkopuolella. Uskon pitkiin asiakassuhteisiin enkä niinkään pikavoittoihin. Aino on ollut mukana ennen kuin yritykseni Y-tunnus edes näkyi kaupparekisterissä.
Olen vakaasti sitä mieltä, että ammattilaiset ovat parhaimmillaan kun heitä ei liikaa suitsita. Jos itse osaa jonkun asian erinomaisesti niin toki se silloin kannattaa tehdä itse. Muutoin se tulisi ehdottomasti ulkoistaa ja olla neuvomatta liikaa.
Ainon työprojekteja olen seurannut sivusta 10 vuotta (kuulostaa hieman pelottavalta auki kirjoitettuna) hänen pitämän Visuaalisesti vaativa -blogin kautta. Sitä ennen blogista taisi olla kaksi versiota, joita niitäkin luin. Olen jo kauan aikaa sitten tykästynyt hänen tyyliinsä ja päättänyt, että jos joskus tarvitsen graafista suunnittelua niin käännyn Ainon puoleen.
Kun olet seurannut jonkun blogia 10 vuotta, muodostuu sinulle tietty kuva ihmisestä. Suurin pelkoni siis oli, että mitä jos Aino onkin todellisuudessa ihan kusipää? No ei ole, Aino on paras <3
Keskiviikkona kirjoitin blogia
Ajastus on yrittäjän paras ystävä. Blogitekstit, Facebook -ja Instagram-kanavat päivittyvät pääasiassa automaattisesti. Sisällön olen yleensä tuottanut etukäteen. Lukemasi teksti saattaa siis olla kirjoitettu useita kuukausia aiemmin. No ei ehkä ihan, mutta tämä olisi tavoitteena.
Kuluneena kesänä opin, että varsinkin kuumin mehiläistarhaussesonki on syytä suunnitella huolella. Silloin aika menee mehiläisten parissa, mutta online-maailmassakin olisi oltava läsnä. Jatkossa suunnittelen huolellisemmin ajastukset kiireajoille.
Ole jatkuvasti esillä tai kuole, siinä markkinoinnin sääntö numero yksi.
Torstai toivoa täynnä
Koulupäivä! Olen juuri sellainen ihminen, joka uskoo vakaasti sielun sivistykseen ja nauttii oppimisesta. Odotan aina kovasti, että koska on seuraava kerta ammattitarhaajakoulutusta.
Koulussa voi porista vapaasti kaikkien lempiaiheesta eli mehiläisistä. On huippua vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia. Ja hei, siellähän se alan tulevaisuus näkyy silmien edessä.
Lue lisää: Tarina siitä, miksi maisteri meni ammattikouluun
Perjantaina tein pieniä pesiä
Koulupäivä! Viimein päästiin itse asiaan eli mehiläispesille harjoittelemaan käytännössä. Tehtiin jaokkeita eli isommista mehiläispesistä pienempiä mehiläispesiä. Tällä tavalla saa kasvatettua mehiläispesien määrää ja tulevaisuudessa myös tuotettavan hunajan määrää.
Kaipaan syvällistä tietoa asioista, joista olen kiinnostunut. Minulle ei riitä, että luen kirjasta ”näin lisäät mehiläispesiä”. Haluan sekä tietää, miksi asiat tehdään jollain tietyllä tavalla, että oppia ne käytännössä.
Lentävä lauantai
Hain Espoon perukoilta uusia ystäviä, mehiläisiä siis. Minulle on jäänyt tavaksi, että perustan uudet mehiläistarhapaikat juuri ostetuilla mehiläispesillä. Nämä tytöt pääsivät Natura 2000 -luonnonsuojelualueen kupeeseen, omaan metsään.
Tavoitteena on, että mehiläiset pölyttäisivät hyvin lähistön luonnonmarjat ja mahdollistaisivat puolukkahunajan tuotannon. Se on voittanut monena vuonna Suomen paras hunaja -kilpailun, johon myös tuottamani hunajat osallistuvat vuosittain. Joskus minä vielä vien voiton konkareilta.
Suussa sulava sunnuntai
Katrinebergin kartanon kesäkauden avajaiset. Pidin hunajamaistatusta ja tein mehiläisinfokierroksia kartanon mehiläistarhalla. On uskomattoman inspiroivaa maistattaa juuri kyseisellä paikalla tarhattua hunajaa. Onneksi en ole ainoa fiilistelijä.
Itsehän puhun hunajasta ja mehiläisistä melko taukoamatta. Aina jaksaa yllättää, että muutkin ovat todella kiinnostuneita mehiläisistä ja hunajantuotannosta!
Avajaisten päätyttyä hoidin mehiläisiä. Ne voivat onnekseni hyvin, löytyi paljon pieniä mehiläisenalkuja ja jo valmista hunajaakin. Mehiläiset saivat uuden pesälaatikon eli lisää tilaa, jotta ne mahtuvat varastoimaan hunajaa.
Lisätilan antaminen on kesän tärkein hoitotoimi. Jos tila loppuu, saattavat mehiläiset ottaa osan porukasta ja muuttaa pois eli parveilla. Tätä ei toivo tarhaaja eikä se onneton, joka saa mehiläiset parvekkeelleen tai savupiippuunsa.
Tässä oli yksi mehiläistarhaajan työviikko, ole hyvä.
Aiheeseen liittyvät
Asiantuntijapaneelissa: hunajantuotannon tulevaisuus
Oletko katsonut Netflixin Rotten –dokumentit? En minäkään ollut, mutta tiesin kyllä, että yksi jakso käsittelee hunajaa. Sähköpostiini kolahti kutsu katsomaan kyseistä ”Lawyers, Guns & Honey” –jaksoa sekä keskustelemaan hunajantuotannon tulevaisuudesta. ”Haluaisimme kutsua sinut mukaan panelistiksi illan elokuvan jälkeen käytävään keskusteluun. Olisi mahtavaa saada sinut mukaan, kun olet Think Company -alumni ja samalla sinulla on vahva… Lue lisää
Mesikasvikesannon perustaminen osa 2: kasvien valinta
Teksti kuuluu artikkelisarjaan mesikasvikesannon perustamisesta. Täältä pääset lukemaan edellisen osan Mesikasvikesannon perustaminen osa 1: miksi?. Kukkien ominaisuudet pölyttäjien kannalta Kukalla ja kukalla on eroa. Kaikki kukkivat kasvit eivät suinkaan hyödytä pölyttäjiä. Kukan suuruudesta tai väristä ei voi päätellä, onko se pölyttäjiä kiinnostava. Pölyttäjät voivat saada kukkivista kasveista ravintoa sekä pesä- ja talvehtimispaikkoja. Moni luonnonvarainen pölyttäjä… Lue lisää
Kesä Kreetta Järvenpään matkassa
Tämä tarina sai alkunsa treffeillä. Nimittäin Keskon järjestämillä Lähiruokatreffeillä, jonne vuosittain kootaan pientuottajia. Samaan aikaan oli käynnissä K-kampuksen esittely vaikuttajille, tuskinpa sattumaa. Olen jo parina vuonna edustanut ainoana mehiläistarhaajana hunaja-alaa Lähiruokatreffeillä. Esimerkiksi pienpaahtimoita ja pienpanimoita siellä on paikalla pilvin pimein. Kenties jonain päivänä hunaja on niin suuri trendi, että hunajantuottajista muodostuukin merkittävä osuus näytteilleasettajista. Puhetta… Lue lisää