Mesikasvikesannon perustaminen osa 2: kasvien valinta

Teksti kuuluu artikkelisarjaan mesikasvikesannon perustamisesta. Täältä pääset lukemaan edellisen osan Mesikasvikesannon perustaminen osa 1: miksi?.

Kukkien ominaisuudet pölyttäjien kannalta

Kukalla ja kukalla on eroa. Kaikki kukkivat kasvit eivät suinkaan hyödytä pölyttäjiä. Kukan suuruudesta tai väristä ei voi päätellä, onko se pölyttäjiä kiinnostava.

Pölyttäjät voivat saada kukkivista kasveista ravintoa sekä pesä- ja talvehtimispaikkoja. Moni luonnonvarainen pölyttäjä pesii maakolossa, mutta osa hyödyntää pesäpaikkana onttovartisia kasveja.

Mehiläisen kannalta kasveissa kiinnostavaa on sekä siitepöly että mesi. Ensimmäinen on mehiläisen proteiininlähde ja jälkimmäinen hiilihydraatin lähde. Siitepöly on siis mehiläisen (härkäpapu)pihvi ja mesi on mehiläisen peruna.

Kukkivat kasvit eivät ole keskenään samanarvoisia. Osa kukista ei tuota ravintoa mehiläisille ollenkaan eli ne ovat mehiläisen kannalta täysin hyödyttömiä. Kasvien meden ja siitepölyn tuottamisessa on eroja: puhutaan ”hyvistä mesikasveista” ja ”hyvistä siitepölykasveista”. Kasvi voi myös olla hyvä vain jommassakummassa eli esimerkiksi olla hyvä mesikasvi, mutta huono siitepölykasvi.

Kukkivien kasvien meden ja siitepölyn koostumus vaihtelee. Aivan kuten ihmiset, myös mehiläiset tarvitsevat ravinnostaan tiettyjä välttämättömiä aminohappoja eli proteiinien rakennusaineita. Toisten kasvien siitepölyt sisältävät näitä enemmän.

Oma mesikasvikesanto

Päätin perustaa mesikasvikesannon, siispä oli aika valita siihen sopivat kasvit. Omat lähtökohtani olivat hunajantuotannossa, erityisesti yksikukkahunajissa, ja pölyttäjien suojelussa.

Ymmärrän, että moni, jolla on mahdollisuus perustaa mesikasvikesanto, katsoo asiaa erilaisesta näkövinkkelistä. Helppous, kasvipeitteisyys ja maanparannus ovat varmasti niitä asioita, joita mesikasvikesannolta toivotaan.

Monivuotinen mesikasvikesanto

Helppous oli minulle yksi tärkeistä tekijöistä, joiden pohjalta lähdin valitsemaan kukkapeltoon tulevia kasveja. Halusin, että mesikasvikesanto on monivuotinen, jotta viljelytoimenpiteitä on vähemmän. Vieläpä niin, että kukinta olisi ainakin osittain jaksottaista. Ensin kukkisi yksi kasvi, kukinta päättyisi ja seuraava kasvi aloittaisi kukinnan.

Sateenkaarenväreissä loistava, kasvistoltaan mahdollisimman runsas mesikasvikesanto lienee paras vaihtoehto pölyttäjien kannalta. Se ei kuitenkaan sopinut tavoitteisiini (yksikukkahunajien tuottaminen).

Kukkaniittysiemenseokset

Sopivia kaupallisia kukkasiemenseoksia ei ollut saatavilla. Omalta kannaltani yleisin ongelma oli se, että lähes jokainen kaupallinen maisemakukkaseos sisältää tattaria. Niin hyvä mesikasvi kuin se onkin, tulee siitä hunajaan vahva oma arominsa.

Puhdas tattarihunaja on hieman kuin aurajuusto – jakaa mielipiteitä. Voin kyllä tuottaa tattarihunajaa sellaisenaan, mutta en missään nimessä halua, että upea hunajakukkahunajani (kirpeä maku, ihan huippu!) menee pilalle tattarin aiheuttaman sivumaun vuoksi.

Toinen syy, miksi tein siemenseoksen itse, oli se, että monivuotista maisemakukkaseosta ei ollut saatavilla. Tätä todella ihmettelin ja annoin myös siemenfirmoille palautetta. Ehkäpä ensi vuonna palautteeseeni on reagoitu?

Pohdintojeni aikana tuli maatalouteen uusi kesantotyyppi: mesikasvikesanto. Kasvivalikoima on rajattu ja mesikasvikesantoon hyväksytään puhtaina kasvustoina ja seoksia hunajakukka, mesikkä ja apilat.

Halusin mesikasvikesantooni kaikki tarjolla olevat kasvit. Siispä hunajakukka, valkomesikkä, alsikeapila ja valkoapila pääsivät seokseen. Hehtaaria kohden siemenseos näytti tältä:

• 7 kg hunajakukka
• 7 kg alsikeapila
• 7 kg valkoapila
• 3 kg valkomesikkä

Ajatuksena oli, että ensimmäisenä vuonna on pääkukkijana hunajakukka, toisena vuonna valkomesikkä ja kolmantena ja neljäntenä vuonna apilat. Olisin ottanut seokseen myös puna-apilan, mutta valitettavasti sopiva lajike oli loppunut. Seuraavaksi käyn läpi valitsemieni mehiläiskasvien ominaisuuksia.

Hunajakukka

Hunajakukka on mehiläistarhaajalle itsestäänselvä valinta. Jokainen mehiläistarhaaja, myös kaupungin sykkeessä tarhaava, tietää hunajakukan olevan vertaansa vailla mesikasvina.

Erilaisissa mesikasveissa puhutaan hunajantuotantopotentiaalista. Se lienee laskennallinen ”maksimisato” viljeltäessä tiettyä mesikasvia hunajantuotantoa ajatellen. Kuulin vinkin, että hunajakukalle voisi laittaa jopa 10 mehiläispesää hehtaarille.

Hunajakukka on sekä erinomainen mesi- että siitepölykasvi. Se tuottaa paljon mettä ja välttämättömiä aminohappoja sisältävää siitepölyä. Miksi juuri hunajakukasta intoillaan? Sen kukinto on sarvimainen kiehkura, johon avautuu uusia kukkia päivittäin.

Hunajakukka on yksivuotinen kasvi. Sen kukinta kestää poikkeuksellisen pitkään, jopa kuusi viikkoa. Suurin osa kasveista kukkii ”täyttä häkää” kaksi viikkoa. On siis hyvin merkityksellistä, että kasvi kukkii jopa kolme kertaa pidempään kuin joku muu kasvi. Säiden puolesta se on myös armollista. Kun kukinta kestää kauan, on suurempi todennäköisyys, että sen aikana on hyviä lentokelejä. Kuten tiedämme: Suomen kesä on joskus sateinen.

Valkomesikkä

Tämä oli entuudestaan minulle tuntemattomin mesikasvi. Niin oli muuten maatalouskaupallekin, josta kävin kysymässä valkomesikän siemeniä. Siellä hämmästeltiin, että sellaisiakin kasveja on olemassa.

Mesikkä on kiinnostava mesikasvi, koska sen mesi on väkevämpää kuin muilla kasveilla. Suurimmalla osalla kasveista medessä on sokeria ja vettä suhteessa 20 : 80. Mehiläinen kuljettaa meden mukana pesään paljon vettä ja joutuu tekemään ahkeraa työtä kuivatessaan mettä. Kun mesi on kuivatettu, on se siis muuttunut hunajaksi (jossa veden ja sokerien suhde on karkeasti päinvastoin).

Valkomesikässä meden sokerien ja veden suhde onkin 50 : 50. Mehiläinen saa huomattavasti pienemmällä työllä valmistettua siitä hunajaa, koska kuivaustyötä ei tarvitse tehdä niin paljoa meden ollessa väkevämpää.

Valkomesikkä kukkii tyypillisesti kylvöä seuraavana vuonna eli on kaksivuotinen. Se on kasvutyyliltään hyvin aggressiivinen. Mesikällä on iso, syvä juuristo, ja maanpäällisen varren korkeuskin voi saavuttaa viljelijän mitan. Koska olin valinnut kasvulohkoiksi osittain sellaisia maita, joissa maaperän rakenteessa on toivomisen varaa, oli tämä kiinnostava ominaisuus. Apilansukuisena kasvina se myös sitoo maaperään typpeä.

Varoituksen sananen valkomesikästä. Sen ei saa antaa tuottaa siementä, ellei halua pellolleen valkomesikkää pysyväksi kasviksi. Siitä siis voi tulla myös ei-toivottu kasvi pellolle. Käytännössä mesikkäkasvusto pitää niittää ennen kuin mesikän ensimmäiset siemenet kypsyvät. Hyvää mesikkätietoutta löysin Tyynelän tilan blogista.

Apilat

Apiloita halusin seokseen hyvän hunajantuotantopotentiaalin lisäksi niiden maanparannusominaisuuksien, typensidonnan ja monivuotisuuden vuoksi. Ajattelin niiden toimivan seoksessa ensimmäisenä vuonna hyvinä aluskasveina hunajakukalle.

Miksi seokseen kannattaa valita useita apiloita? Ne viihtyvät erilaisilla maalajeilla ja jos monivuotisuus on tavoitteena, voisin kuvitella talvehtimisen onnistuvan paremmin useamman apilan seoksissa. Huomaa, että on myös yksivuotisia apiloita, joita en tässä artikkelissa käsittele.

Apiloiden osalta pitää muistaa, että mehiläisille ne eivät ole keskenään samanarvoisia. Mehiläisen kielen pituus ei riitä kaikista pitkäkukkaisimpiin puna-apiloihin, joten alsikeapila ja valkoapila ovat mehiläisille hyödyllisempiä. Niitto vaikuttaa apiloissa kukan teriön pituuteen lyhentämällä sitä, jolloin mehiläinen yltää paremmin kukan meteen.

Alsikeapila

Alsikeapila on paras vaihtoehto eloperäisille maille. Yksi mesikasvikesannolle valitsemistani peltolohkoista on vanhaa suonpohjaa, joten siksi halusin alsikeapilan mukaan seokseen. Mesikasvina alsikeapila on suositelluin yhdessä valkoapilan kanssa.

Valkoapila

Halusin mesikasvikesannosta mahdollisimman monipuolisen omilla reunaehdoillani. Valkoapila on alsikeapilan tapaan hyvä mesikasvi. Ajattelin, että esimerkiksi erinomaisen kasvukunnon omaavalla pihapellolla saattaisi valkoapilakin menestyä. Pohdin, että kun seoksessa on useampi apila, olisi talvehtiminen varmempaa.

Puna-apila

Puna-apila on apiloista paras valinta savimaille. Se ei päätynyt lopulliseen mesikasvikesantosiemenseokseeni, koska siemenet olivat loppuneet lähistön maatalouskaupoista. Olisin halunnut sen mukaan, koska se on muita apiloita syväjuurisempi.

Puna-apilassa mehiläisen yltäminen kukassa olevaan meteen on siinä ja siinä. Tutkimusten mukaan diploideilla lajikkeilla on lyhyempi kukan teriö, joten kannattaa valita näitä lajikkeita mesikasvikesantoon. Vaikka mehiläinen ei yltäisi puna-apilaan, niin pitkäkielisille kimalaislajeille puna-apila on hyvä ravintokasvi ja se kannattaa ottaa mukaan pölyttäjäpeltojen siemenseoksiin.

Lisää hyvää asiaa mesikasveista löytyy Mehiläisiä maatiloille -hankkeen linkistä Opas peltoviljelyyn sopivista mesikasveista. Tutustu myös artikkeleihini Mesikasvikesannon perustaminen osa 1: miksi? ja Mesikasvikesannon perustaminen osa 3: viljely. Verkkokaupastani pääset ostamaan pölyttäjäystävällisen viljelyn ohessa tuottamaani hunajakukkahunajaa ja valkomesikkähunajaa.