Pari sanaa pakkauksesta

Miten hunaja saadaan purkkiin? Millaisia mutkia matkaan tulee, kun halutaan tehdä mahdollisimman pitkälle kotimainen tuote laadusta tinkimättä? Äkkiseltään pakkaussuunnittelu vaikuttaa helpolta. Ostetaan pari purkkia kansineen ja tulostetaan muutama Comic Sans –fonttinen etiketti tarrapaperille. Jos hunajapakkauksen haluaa suunnitella huolella jokaista yksityiskohtaa myöten, ei se olekaan niin yksinkertaista. Viimeisteltyä ulkoasua on mahdotonta tuottaa itse, ellei satu olemaan graafikko ja jonkinlainen pakkausvelho. Aiempien hunajieni kanssa kompastuin siihen, että vaikka hunaja oli huippulaatua, ei ulkoasu kertonut samaa tarinaa.

Ulkoasun suunnittelun suosittelen ulkoistettavaksi ammattilaiselle. Lisäksi on ratkaistava monta pakkausteknistä asiaa. Onko pakkaus purkki vai pullo? Otetaanko pakkausmateriaaliksi muovi vai lasi, ehkäpä elintarvikepahvi? Millainen on värimaailma? Montako grammaa hunajaa tulisi mahtua pakkaukseen? Miten erottaudun kaikista muista hunajapakkauksista? Ennen kaikkea, onko suunnitelma mahdollista toteuttaa? Millä arvomaailmalla ja mitä se maksaa?

Vision valmistuessa on syytä kokea kirkastuminen myös pakollisten pakkausmerkintöjen osalta. Niitä löytyy liuta niin elintarvikkeissa kuin monissa muissakin tuotteissa. Yhteistä pakollisille pakkausmerkinnöille on, että niitä on paljon. Ne on saatava mahtumaan jonnekin ja ne harvemmin ovat silmiä hiveleviä. Jos pakkauksessa voikin tehdä kompromisseja, ei se ole suositeltavaa pakkausmerkintöjen suhteen. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä ja kilpailijat ovat innokkaita paljastamaan toistensa pakkausmerkintöjen puutteita.

Onko kotimainen hunajapakkaus mahdollinen?

Minulle kotimaisuus on tärkeä arvo ja haluan, että tuottamani hunajan pakkaus on mahdollisimman pitkälle kotimainen. Pakkausteknisesti kaikkea ei voi Suomesta saada, täällä ei esimerkiksi tehdä lasipurkkeja kierrekorkkitekniikalla. Monia pakkauksen osia on saatavilla kotimaassa valmistettuina ja vähimmilläänkin voi käyttää kotimaista maahantuojaa ja näin tukea kotimaisia yrittäjiä.

Käsissäsi oleva hunajapakkaus suunniteltiin Kaapelitehtaalla Helsingissä, lasipurkki ja metallikansi ostettiin Hämeenlinnasta, etiketti painettiin Vantaalla, silkkipaperi tuli Helsingistä, kartonkilieriö tehtiin Ylöjärvellä ja lieriön etiketti valmistettiin Eurassa. Langat pääosin pysyivät käsissä Nurmijärvellä ja Loimaalla. Jokaisen osasen yhteensovittaminen vaati taitoa ja kuppikaupalla kahvia. Suurin osa asioista sujui mallikkaasti. Tosin yksi tilaus hukkui kesätyöntekijän toimesta, osa toimituksista viivästyi alkuperäisestä suunnitelmasta ja lopulta olisikin tietyn värisiä erikoiskokoisia kansia pitänyt tilata useampi tuhat. Kaikesta selvittiin pienillä kompromisseilla. Lopullinen pakkaus vakuuttaa visuaalisesti vaativat ja kolahtaa kotimaisuuden korostajiin.