Yrittäjän ensimmäinen vuosi

Yrittäjyys on epävarmuuden sietämistä

Yrittäjän ensimmäinen vuosi on täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Vuosi sitten odotin hartaasti viimeisen pakkausosan saapumista, jotta ensimmäinen hunajani saadaan lanseerattua. Valmiiksi hiottujen nettisivujen julkaisu kuumotteli. Sivut olivat olleet jo hetken valmiit. Nekin odottivat sitä viimeistä pakkausosaa, jotta tuote saadaan jälleenmyyjille. Odotus oli raastavaa. Kun pakkaus viimein oli kasassa, huokaisin. Hello honey, I’m late oli syntynyt.

Yrittäjyys on epävarmuuden sietämistä. Vaikka kaikki olisi viimeisen päälle suunniteltu, saattaakin pari sähköpostiviestiä kadota bittiavaruuteen, kuljetusauto ajaa kolarin ja ajallaan saapuneet etiketit repeytyvät irrottaessasi niitä taustapaperista. Sattuuhan sitä.

Haluatko oppia lisää myynnistä? Perusta yritys. Ymmärrät nopeasti, että euroja on tultava sisään jatkuvasti. Välillä on kuolemanhiljaista. Kuulet kynän putoavan lattialle ja se ääni täyttää koko maailman. Markkinoinnissa jankutat erinomaisuuttasi ja toivot, että joku huomaisi sinut.

Tähtiä, Tähkiä ja Designmuseo

Sitten joku huomaa. Sitten kun mennään, mennään lujaa. Hello honey, I’m late voitti Uudenmaan paras hunaja –kilpailun. Seuraavaksi bongasin hunajani Lauri Tähkä Official –sometileiltä. Tuli lisää lehtijuttuja, lisää jälleenmyyjiä. Sokerina pohjalla Designmuseo. Sieltä Eero Aarnion ja Kaj Franckin välistä löytyy Hello honey.

Miltä tuntuu nähdä oma hunaja myynnissä Designmuseossa? Tai kuva siellä Lauri Tähkän kanavilla? Eihän sitä voi sanoin kuvailla. Mieletöntä. Hullua. Odottamatonta. En olisi koskaan uskonut pääseväni näin pitkälle.

Tai niinhän minä luulin, kunnes neuvoin Michelin-kokkia mehiläisvahan käytöstä ruoanlaitossa. Tapahtuiko tämäkin todella?

Sivuraiteilla

Hunajaan liittyvä liiketoiminta on ollut minulla koko ajan kirkkaana mielessä. En kuitenkaan vuosi sitten osannut ajatella, mitä kaikkea mahtavaa saattaa tielleni osua. Tätä kirjoittaessani minulla on menossa useita tuotekehitysprojekteja muiden yhtä mahtavien yritysten kanssa. Odotan innolla, kuinka hienoja tuotteita saadaan luotua!

Olen isosti esillä online. Tämä ei ole sattumaa, olenhan tehnyt sisällöntuotantoa työkseni jo ennen nykyistä yritystäni. Nyt teen sisällöntuotantoa myös muille elintarvikeyrityksille. Sekin jaksaa hämmästyttää. Käsittääkseni aika moni haaveilee elävänsä twiittaamalla, facettamalla, instagrammaamalla ja bloggaamalla? Tulevaisuus näyttää, kuinka suureksi osaksi yritystäni tämä toiminta kasvaa.

Jotenkin huomaamatta minusta tuli alallani mielipidevaikuttaja. Koska olen tuottanut hunajaa vasta muutaman vuoden, en oleta, että toinen mehiläistarhaaja tietäisi olemassaolostani. Yleensä esittäytymistäni seuraava kommentti on tämä: ”Joo kyllä mä sut tiedän, sähän oot kaikkialla”, no vau, kiitti!

Joskus on hyvä katsoa taaksepäin

Hello honeyn 1-vuotissyntymäpäivänä on mahtavaa katsoa taaksepäin. Minulla on vihko, johon kirjoitan tavoitteeni. Ne eivät ole hiukkaakaan abstrakteja vaan erittäin tarkasti määriteltyjä. Visuaalisesti vaativa on kirjoittanut blogissaan erinomaisen jutun tavoitteiden saavuttamisesta. Eihän navigaattoriinkaan kirjoiteta summittaista määränpäätä, vaan tarkka osoite.

Olen krooninen eteenpäin katsoja. Ajatukseni ovat seuraavassa etapissa, seuraavassa tavoitteessa, seuraavassa hunajassa. En paljoa pohdi menneitä hyvässä tai pahassa. Uskon, että minun kannattaisi useammin pysähtyä iloitsemaan saavuttamistani asioista. Tänään aion tehdä niin. Olen saavuttanut kaiken, mistä vuosi sitten haaveilin. Kiitos lukija, hunajahifistelijä, epäilijä, mehiläistarhaaja, toimittaja, ystäväni.