Tämä artikkeli sisältää negatiivisia tunteita. Jos sinulla ei ole sellainen fiilis, niin lue tämä joku toinen kerta. Positiivista energiaa saat tekstistäni, jossa pohdin yritykseni ensimmäistä vuotta.
Yrityksen pienuuden ja suuruuden anatomia
Yleensä yritykset aloittavat pienestä, niin minäkin. Pienuudessa on se hyvä puoli, että pystyy ketterästi kokeilemaan uusia juttuja ja tarvittaessa vaihtamaan liiketoimintamalliakin lennossa. Kolikon kääntöpuolena on uskottavuus.
Uunituoreena mehiläistarhaajana yritin alan tapahtumissa tutustua toisiin tarhaajiin. Keskustelut saivat pian perspektiivin. ”Montako mehiläispesää sinulla on?” ”Kaksi.” ”Aijaa, olet sellainen kotitarvetarhaaja.” Keskustelu päättyi tähän.
En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitä tuollaisilla kommenteilla halutaan viestiä. Koin ne vähättelevinä. Varsinkin kun ne tarjoiltiin mairean hymyn kera. Kai kaikki jostain aloittavat? Ei tulisi mieleeni sanoa vastaavaa juuri mehiläistarhauksen aloittaneelle henkilölle tai muunkaan alan tuoreelle yrittäjälle. Hunaja-ala kituu uusien mehiläistarhaajien puutteesta ja hunajaa kulutetaan Suomessakin paljon enemmän kuin tuotetaan.
Pieni, keskikokoinen, suuri
Pienestä tulee suureksi kasvamalla. Välissä on keskikoko ja paljon kasvukipuja, yrityksestä riippumatta. Keskikokoisena lienee mukavinta luovia. Sinut otetaan vakavasti, mutta ei nähdä uhkana. Kasvukivuista tosin saa lähinnä yksin kärsiä tai ainakaan itse en ole niitä jakanut saman alan ihmisille.
Jos teet pimeän paljon hommia ja matkassa on ripaus tuuria, on yrityksesi yhtenä päivänä suuri. Kun heräät sinä suurena aamuna, ei tiedossa ole fanfaareita. Suuria yrityksiä pidetään usein kasvottomina. Oman alan ihmisten kesken puhutaan ”pientuottajien kustannuksella keinottelevista suurtuottajista”.
Se tuntuu aivan hullulta, että hetki sitten olit kotitarvetarhaaja, laajennat yritystäsi ja sitten oletkin pientuottajien polkija. Vain tukku rahaa, iso määrä töitä ja mehiläispesämäärä erottaa sinut siitä vähätellystä pientuottajasta.
Kateus, kateus, kateus
Sitten tulee kateus. Jonain päivänä jonkun toisen päässä kohiseva kateuden koski pyyhkäisee ylitsesi. Myönnän menneeni tästä kumoon tai vähintään ottaneeni pari tukiaskelta.
Olen ollut tilaisuudessa, jossa käytännössä kaikkea tekemääni haukuttiin. Ei muiden mehiläistarhaajien toimesta, mutta kovin kauas ei elintarvikealasta tarvitse mennä. Olin ihmeissäni, kuvittelin menneeni verkostoitumaan muiden alan yritysten kesken.
Miksi kerron tästä? Ajattelen, että se voi auttaa jotain toista vastaavien asioiden kanssa painivaa. Kokemukseni tuskin on ainutlaatuinen.
Olen ollut niin paljon asiakaspalvelutyössä, että olen täysin teflonpintainen. Paitsi kun lyttäys tulee puun takaa. Niiltä ihmisiltä, joiden luulit olevan puolellasi ja tukevan sinua. Ihmisiltä, jotka eivät tunne sinua saati ole edes koskaan olleet missään tekemisissä yrityksesi kanssa.
Kun olin palannut lyttäystilaisuudesta kotiin, en voinut kuin miettiä, miksi joku haluaa olla niin ilkeä? Mielessäni rakensin tästä sukupuoli- ja ikäkysymyksen, vaikka se ei välttämättä sellainen ollut. Silti olen saanut kokea, että jos nuori nainen saa jotain hienoa rakennettua, voi se ärsyttää piirun verran enemmän.
2 replies to “Yrityksen pienuuden ja suuruuden anatomia”
Pia
No, sulla näyttäis olevan täydellinen konsepti. Blogi, jota on helppo jakaa somessa ja josta tavalliset kuluttahat saa sopivina annoksina tietoa. Eli hyvää markkinointia. Innostus ja intohimo. Into etsiä tietoa ja jakaa sitä.
Käsittämättömän hieno pakkaus, mistä todellakin olen kateellinen kun itse pähkäilen oman ulkoasun kanssa (vaikken ole lähdössä isoille markkinoille eikä näin ollen sillä ole väliäkään, muuta kuin itselleni eli olen kotipiha-tarhuri).
Tuo yrittäjyys, nainen, puskista ryntää törkeän häoeättömösti markkinoille ja voittaa ne! eikö osaa koodistoa? häveliäästi, vaatimattomasti, anteeksi pyytäen.
Suomalaiset keskittyy usein niihin harvoihin virheisiin kuin niihin hienoihin onnistumisiin. Niin minäkin usein teen. Kun se pilkku oli väärässä paikassa!
Anna anteeksi näille tyhmyreille ja jatka loistavasti alkanutta uraasi ❤
Kiitos tästä mielettömästä tsemppiviestistä. Niinhän se on, että kateus pitää ansaita. Toivottavasti tarinani antaa rohkeutta tehdä asioita muiden mielipiteistä välittämättä.
Iloa mehiläistarhaukseen, mehiläiset ovat mielettömän kiehtovia kavereita.
Oletko aina halunnut tietää, mitä mehiläistarhaajan työviikko pitää sisällään? Olin hiljattain ystäväni polttareissa, jossa ammattini ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi. ”Mitä sä teet?” ”Mä oon mehiläistarhaaja.” ”VAU! Mitä sä siis oikeastaan teet?” Kysymykset on tarkoitettu vastattavaksi, tässä siis yksi kesäinen työviikko. MA-SU: Otan aurinkoa Baden Badenissa kuohuvaa siemaillen samalla kun hunaja valuu purkkeihin. En… Lue lisää
Täysi-ikäiseksi kypsyttyäni tarvitsin rahat ajokorttiin. Tuumasta toimeen, siispä perustin lemmikkieläintenhoitoon liittyvän yrityksen. Hoidin koiria ja kissoja omistajien loma-aikoina tai pitkäksi venähtäneiden työpäivien iltoina. Olin 14-vuotiaasta asti tehnyt lemmikkieläintenhoitoa 4H-dogsitterpalvelun kautta, joten työ sinällään oli tuttua. Toiminimellä tein eläintenhoitokeikkaa, kunnes rahat olivat kasassa. Sittemmin lakkautin toiminimen, jonka toiminnan oli alusta alkaenkin tarkoitus olla pienimuotoista. Nuoren ihmisen… Lue lisää
Mustan mehiläisen hunaja Mustan mehiläisen hunaja on harvinaisen alkuperäisrodun tuottamaa hunajaa. Musta mehiläinen on ensimmäinen Suomeen, Turun seudulle, 1750-luvulla tuotu mehiläinen. Alkuperäisrotumme lähes hävisi, kunnes muutama mehiläishoitaja alkoi suojella harvinaista mustaa mehiläistä. Tällä hetkellä noin 1 % mehiläishoitajista suojelee juuri mustaa mehiläistä. Miten tutustuin mustiin mehiläisiin? Innostuin mehiläistarhauksesta käytyäni agronomiopintojen yhteydessä vapaavalintaisen mehiläistarhauksen kurssin. Tuolla… Lue lisää
Yrityksen pienuuden ja suuruuden anatomia
Tämä artikkeli sisältää negatiivisia tunteita. Jos sinulla ei ole sellainen fiilis, niin lue tämä joku toinen kerta. Positiivista energiaa saat tekstistäni, jossa pohdin yritykseni ensimmäistä vuotta.
Yrityksen pienuuden ja suuruuden anatomia
Yleensä yritykset aloittavat pienestä, niin minäkin. Pienuudessa on se hyvä puoli, että pystyy ketterästi kokeilemaan uusia juttuja ja tarvittaessa vaihtamaan liiketoimintamalliakin lennossa. Kolikon kääntöpuolena on uskottavuus.
Uunituoreena mehiläistarhaajana yritin alan tapahtumissa tutustua toisiin tarhaajiin. Keskustelut saivat pian perspektiivin. ”Montako mehiläispesää sinulla on?” ”Kaksi.” ”Aijaa, olet sellainen kotitarvetarhaaja.” Keskustelu päättyi tähän.
En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitä tuollaisilla kommenteilla halutaan viestiä. Koin ne vähättelevinä. Varsinkin kun ne tarjoiltiin mairean hymyn kera. Kai kaikki jostain aloittavat? Ei tulisi mieleeni sanoa vastaavaa juuri mehiläistarhauksen aloittaneelle henkilölle tai muunkaan alan tuoreelle yrittäjälle. Hunaja-ala kituu uusien mehiläistarhaajien puutteesta ja hunajaa kulutetaan Suomessakin paljon enemmän kuin tuotetaan.
Pieni, keskikokoinen, suuri
Pienestä tulee suureksi kasvamalla. Välissä on keskikoko ja paljon kasvukipuja, yrityksestä riippumatta. Keskikokoisena lienee mukavinta luovia. Sinut otetaan vakavasti, mutta ei nähdä uhkana. Kasvukivuista tosin saa lähinnä yksin kärsiä tai ainakaan itse en ole niitä jakanut saman alan ihmisille.
Jos teet pimeän paljon hommia ja matkassa on ripaus tuuria, on yrityksesi yhtenä päivänä suuri. Kun heräät sinä suurena aamuna, ei tiedossa ole fanfaareita. Suuria yrityksiä pidetään usein kasvottomina. Oman alan ihmisten kesken puhutaan ”pientuottajien kustannuksella keinottelevista suurtuottajista”.
Se tuntuu aivan hullulta, että hetki sitten olit kotitarvetarhaaja, laajennat yritystäsi ja sitten oletkin pientuottajien polkija. Vain tukku rahaa, iso määrä töitä ja mehiläispesämäärä erottaa sinut siitä vähätellystä pientuottajasta.
Kateus, kateus, kateus
Sitten tulee kateus. Jonain päivänä jonkun toisen päässä kohiseva kateuden koski pyyhkäisee ylitsesi. Myönnän menneeni tästä kumoon tai vähintään ottaneeni pari tukiaskelta.
Olen ollut tilaisuudessa, jossa käytännössä kaikkea tekemääni haukuttiin. Ei muiden mehiläistarhaajien toimesta, mutta kovin kauas ei elintarvikealasta tarvitse mennä. Olin ihmeissäni, kuvittelin menneeni verkostoitumaan muiden alan yritysten kesken.
Miksi kerron tästä? Ajattelen, että se voi auttaa jotain toista vastaavien asioiden kanssa painivaa. Kokemukseni tuskin on ainutlaatuinen.
Olen ollut niin paljon asiakaspalvelutyössä, että olen täysin teflonpintainen. Paitsi kun lyttäys tulee puun takaa. Niiltä ihmisiltä, joiden luulit olevan puolellasi ja tukevan sinua. Ihmisiltä, jotka eivät tunne sinua saati ole edes koskaan olleet missään tekemisissä yrityksesi kanssa.
Kun olin palannut lyttäystilaisuudesta kotiin, en voinut kuin miettiä, miksi joku haluaa olla niin ilkeä? Mielessäni rakensin tästä sukupuoli- ja ikäkysymyksen, vaikka se ei välttämättä sellainen ollut. Silti olen saanut kokea, että jos nuori nainen saa jotain hienoa rakennettua, voi se ärsyttää piirun verran enemmän.
Jatkan ärsyttämistä ensi vuonnakin.
2 replies to “Yrityksen pienuuden ja suuruuden anatomia”
Pia
No, sulla näyttäis olevan täydellinen konsepti. Blogi, jota on helppo jakaa somessa ja josta tavalliset kuluttahat saa sopivina annoksina tietoa. Eli hyvää markkinointia. Innostus ja intohimo. Into etsiä tietoa ja jakaa sitä.
Käsittämättömän hieno pakkaus, mistä todellakin olen kateellinen kun itse pähkäilen oman ulkoasun kanssa (vaikken ole lähdössä isoille markkinoille eikä näin ollen sillä ole väliäkään, muuta kuin itselleni eli olen kotipiha-tarhuri).
Tuo yrittäjyys, nainen, puskista ryntää törkeän häoeättömösti markkinoille ja voittaa ne! eikö osaa koodistoa? häveliäästi, vaatimattomasti, anteeksi pyytäen.
Suomalaiset keskittyy usein niihin harvoihin virheisiin kuin niihin hienoihin onnistumisiin. Niin minäkin usein teen. Kun se pilkku oli väärässä paikassa!
Anna anteeksi näille tyhmyreille ja jatka loistavasti alkanutta uraasi ❤
Nora
Hei!
Kiitos tästä mielettömästä tsemppiviestistä. Niinhän se on, että kateus pitää ansaita. Toivottavasti tarinani antaa rohkeutta tehdä asioita muiden mielipiteistä välittämättä.
Iloa mehiläistarhaukseen, mehiläiset ovat mielettömän kiehtovia kavereita.
Aiheeseen liittyvät
Mehiläistarhaajan työviikko
Oletko aina halunnut tietää, mitä mehiläistarhaajan työviikko pitää sisällään? Olin hiljattain ystäväni polttareissa, jossa ammattini ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi. ”Mitä sä teet?” ”Mä oon mehiläistarhaaja.” ”VAU! Mitä sä siis oikeastaan teet?” Kysymykset on tarkoitettu vastattavaksi, tässä siis yksi kesäinen työviikko. MA-SU: Otan aurinkoa Baden Badenissa kuohuvaa siemaillen samalla kun hunaja valuu purkkeihin. En… Lue lisää
Näin minusta tuli yrittäjä
Täysi-ikäiseksi kypsyttyäni tarvitsin rahat ajokorttiin. Tuumasta toimeen, siispä perustin lemmikkieläintenhoitoon liittyvän yrityksen. Hoidin koiria ja kissoja omistajien loma-aikoina tai pitkäksi venähtäneiden työpäivien iltoina. Olin 14-vuotiaasta asti tehnyt lemmikkieläintenhoitoa 4H-dogsitterpalvelun kautta, joten työ sinällään oli tuttua. Toiminimellä tein eläintenhoitokeikkaa, kunnes rahat olivat kasassa. Sittemmin lakkautin toiminimen, jonka toiminnan oli alusta alkaenkin tarkoitus olla pienimuotoista. Nuoren ihmisen… Lue lisää
Mustan mehiläisen hunaja
Mustan mehiläisen hunaja Mustan mehiläisen hunaja on harvinaisen alkuperäisrodun tuottamaa hunajaa. Musta mehiläinen on ensimmäinen Suomeen, Turun seudulle, 1750-luvulla tuotu mehiläinen. Alkuperäisrotumme lähes hävisi, kunnes muutama mehiläishoitaja alkoi suojella harvinaista mustaa mehiläistä. Tällä hetkellä noin 1 % mehiläishoitajista suojelee juuri mustaa mehiläistä. Miten tutustuin mustiin mehiläisiin? Innostuin mehiläistarhauksesta käytyäni agronomiopintojen yhteydessä vapaavalintaisen mehiläistarhauksen kurssin. Tuolla… Lue lisää